Mitähän suomalaiset ajattelisivat, jos Kaleva tai Hesari lakkautettaisiin ja päätoimittajat pistettäisiin vankilaan? Vankiloissa viruisi päätoimittajien lisäksi ainakin perussuomalaisen puheenjohtaja Timo Soini. Nousussa oleva oppositiojohtaja, keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilä odottaisi parasta aikaa tuomiotaan.
Ajatusleikki ei ole leikkiä Keski-Aasian diktatuurimaissa kuten Kazakstanissa, Uzbekistanissa tai Turkmenistanissa. Olen vieraillut eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana kaikissa näissä maissa, tavannut poliittisia johtajia ja kuunnellut pelokkaita kansalaisjärjestöjen edustajia.
Nyt seuraan tilannetta tiiviisti erityisesti Kazakstanin osalta EU:n ja Kazakstanin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen pysyvänä esittelijänä Euroopan parlamentissa.
Euroopan parlamentti hyväksyi viime marraskuussa päätöslauselman, jossa vaadimme ihmisoikeusloukkausten nostamista yhteistyöneuvottelujen keskiöön.
Mikäli tilanne vain pahenee, on harkittava neuvottelujen keskeyttämistä.
Ymmärrän hyvin presidentti Sauli Niinistön vierailun Kazakstanissa. Se oli vastavierailu. Jos Suomi olisi vastannut kieltävästi kutsuun, sillä olisi saattanut olla konkreettisia seurauksia Suomen toiveille muun muassa koulutusviennin osalta.
Sitä en puolestani todellakaan ymmärrä, miksi Oulun kaupunki lähtee solmimaan ystävyyssopimuksia maahan, jossa ihmisoikeustilanne heikkenee dramaattisesti.
Ihmisoikeusjärjestöille Kazakstanin presidentti Nursultan Nasarbajev on puhdasoppinen despootti. ”Postmoderni diktaattori” Nasarbajev on ainakin Human Rights Foundationin mukaan ”varastanut miljardien dollarien arvosta valtion omaisuutta”.
Maan epävirallisen oppositiopuolueen Algan puheenjohtaja Vladimir Kozlov vieraili vajaa vuosi sitten Euroopan parlamentissa.
Heti kotimaahansa paluun jälkeen hän joutui vankilaan. Lähes kahdeksan vuoden vankilatuomion syynä oli ”sosiaalisen epäjärjestyksen aiheuttaminen”.
Samoihin aikoihin, kun ministeri Alexander Stubb vieraili maassa, sanan- ja ilmaisunvapautta tukahdutettiin: riippumattomia lehtiä lakkautettiin ja internetsivustoja suljettiin.
Kansalaisjärjestöjen ja ay- liikkeen toimintamahdollisuudet ovat olemattomat.
Joulukuussa 2011 Zhanaozenin kaupungissa poliisi ampui kuoliaaksi virallisten tietojen mukaan 16 ihmistä, kun öljykaupungissa oli lakkoiltu kuukausia. Tapahtumista uutisoitiin kansainvälisessä lehdistössä laajasti.
Vieläkään ei tiedetä kuolonuhrien määrää, mutta 16 kuolleen sijasta paikalliset kertovat sadoista uhreista.
Mikä houkuttelee eurooppalaisia poliittisia johtajia Kazakstaniin? Merkittävin syy ovat valtavat luonnonvarat: kaasu, öljy, kulta ja uraani. Myös maan keskeinen sijainti on houkutteleva koko alueen tulevaisuuden kannalta.
Tämän päivän maailmassa kauppa ja talous ovat selvästi syrjäyttämässä ihmisoikeudet ja demokratian tärkeysjärjestyksessä. Mielestäni on anteeksiantamatonta, että mitä huonommaksi ihmisoikeustilanne kehittyy, sen innokkaampina ovat eurooppalaiset johtajat tukemassa diktaattoreita.
Sauli Niinistön lisäksi Nasarbajevin luona on vieraillut toki muitakin poliittisia johtajia. Saksan nykyinen liittokansleri Angela Merkel ajaa Saksan etuja öljy- ja kaasurikkaassa Keski-Aasiassa. Nasarbajevin ”kansainväliseen neuvonantajajoukkoon” kuuluvat Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder ja Britannian ex-pääministeri Tony Blair.
Der Spiegel -lehti listasi artikkelissaan ”Teure Freunde” Nasarbajevin ystäviin myös EU:n entisen komission puheenjohtajan Romano Prodin ja Puolan entisen presidentin Alexander Kwasniewskin, joten presidenttimme ja ulkoministerimme ovat tässä pahassa–hyvässä seurassa.
Hyvään seuraan pääsee näillä näkymin myös Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen. Minut on luokiteltu ainakin Kazakstanin Brysselin suurlähetystön papereissa ”ei-ystäväksi”, mutta viisumin saantia ei ole toistaiseksi evätty – kuten joiltakin muilta mepeiltä.
Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia sitten Lissabonin sopimuksen. Myös Euroopan parlamentille tuli sopimuksen myötä vahva rooli sopimusten hyväksymisessä.
Lissabonin sopimuksen piti vahvistaa EU:n dynamiikkaa myös ulkopolitiikassa. EU:n ulkosuhdehallinto on keskeinen toimija, mutta on vieläkin liian riippuvainen jäsenmaista.
Yhdellä äänellä puhuminen on yhä vaikeaa, vaikka juuri sitä nyt tarvittaisiin. EU:n ulkoministeri Catherine Ashton on tehnyt parhaansa, mutta joutunut jäsenvaltioiden ja mahtavan koneiston vangiksi.
Viime vuonna on aloittanut toimintansa myös Euroopan ensimmäinen ihmisoikeuksien erityisedustaja Stavros Lambrinidis.
EU:n on lisättävä johdonmukaisuutta omassa ihmisoikeuspolitiikassaan. Ihmisoikeusstrategian, maakohtaisten toimintalinjojen ja suuntaviivojen on oltava toisiaan täydentäviä. On tärkeää, että ihmisoikeusasiat eivät jää yksittäisiksi lauseiksi juhlapuheissa, vaan EU:n viesti arvoyhteisönä on sama kaikilla tasoilla.
Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokratian edistäminen kaukana Suomen rajojen ulkopuolella ovat myös Suomen kansallinen etu. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavat valtiot ovat vakaampia ja vähemmän alttiita konflikteille. Diktatuurit kasvattavat myös terroristeja ja terrorismia.
Kirjoittaja on oululainen EU-parlamentaarikko (sd.).