Vieras

Mainos

EU panostaa nykyään Ukrainan resilienssiin

Vieras 23.6.2017 12:00
Kristi Raik

Krimin valtauksesta ja sodan alkamisesta Itä-Ukrainassa on kulunut yli kolme vuotta. Venäjän toimet Ukrainassa pakottivat Euroopan unionin muuttamaan idänpolitiikkaansa. EU:n suhteet Venäjään suistuivat raiteiltaan, mutta suhteissa Ukrainaan on lopulta muuttunut kohtuullisen vähän.

Vuosia valmisteltu assosiaatiosopimus allekirjoitettiin kolme vuotta sitten kesäkuussa 2014 ja astuu kaikilta osin voimaan tämän vuoden syyskuussa. EU tukee edelleen Ukrainan hitaasti eteneviä uudistuksia, joilla pyritään vahvistamaan oikeusvaltiota ja muita demokraattisia instituutioita.

Suhteiden päämäärästä ei ole syntynyt sen suurempaa selvyyttä kuin kriisiä edeltäneinä vuosina: Ukraina haluaisi pyrkiä unionin jäseneksi, mutta EU ei ole halukas edes keskustelemaan asiasta.


Tämä jatkuvuuden
taso on yllättävä ottaen huomioon, että Ukrainan kriisi käynnisti unionissa laajamittaisen keskustelun, jossa kantavana ajatuksena oli muutoksen tarve. Venäjän toimet tulkittiin yleisesti geopolitiikan paluuksi ja osoitukseksi siitä, ettei Venäjä halunnut ’menettää Ukrainaa’ lännelle. Ukrainasta tuli nollasummapelin kohde, ainakin Kremlin näkökulmasta.

Carnegie-instituutin tutkija Richard Youngs käy tuoreessa kirjassaan ”Europe’s Eastern Crisis: The Geopolitics of Asymmetry” läpi sitä mielipiteiden kirjoa, joka tässä keskustelussa nousi esiin.

EU:lta vaadittiin monelta taholta strategisempaa ja realistisempaa linjaa, mutta näiden vaatimusten esittäjillä oli varsin erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tämä käytännössä voisi tarkoittaa.

Käännös kohti realismia olisi saattanut merkitä ainakin kahta eri vaihtoehtoa. Ensimmäisen mukaan EU olisi vetäytynyt Ukrainasta ja tunnustanut maan kuuluvan Venäjän etupiiriin. Ukraina näytti merkitsevän Venäjälle enemmän kuin EU:lle. Olihan Venäjä valmis käyttämään jopa sotilaallista voimaa saavuttaakseen tavoitteensa Ukrainassa, kun puolestaan länsi (eikä pelkästään EU) otti vahvasti sen kannan, ettei se lähde mukaan sotatoimiin Ukrainan maaperällä.

Toinen vaihtoehto olisi ollut ryhtyä toden teolla geopoliittiseen kilpailuun Venäjää vastaan. Jossain määrin näin kävikin, mutta kuten Youngsin kirja korostaa, asetelma on epäsymmetrinen ja EU:n harjoittama politiikka laadultaan selkeästi erilaista, pehmeää ja liberaalia verrattuna Venäjän kovaan voimapolitiikkaan.


Kumpikaan
kahdesta vaihtoehdosta ei toteutunut, vaan EU säilytti omanlaisensa lähestymistavan.

Kaikki ei ole EU:n Ukrainan-politiikassa kuitenkaan pysynyt ennallaan. Tärkein muutos on se, että EU joutuu nyt ottamaan huomioon alueen turvallisuustilanteen ja muiden toimijoiden, etenkin Venäjän roolin. Näiden asioiden laiminlyönti oli aiemmin EU:n itäisen kumppanuuspolitiikan vakavin puute.

Kriisin myötä on käynyt hyvin selväksi, että unionin edistämät arvot ja normit herättävät vastustusta ja aktiivisia vastatoimia Venäjän taholta.

Venäjän roolin huomioiminen ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi merkinnyt sitä, että EU olisi myöntynyt Venäjän tavoitteisiin. EU ei voi hyväksyä sitä, että Venäjä pakottaisi Ukrainan (tai minkä tahansa eurooppalaisen maan) osaksi omaa etupiiriään vastoin kyseisen maan tahtoa.


EU:n naapuruuspolitiikan
uudeksi muotisanaksi on noussut resilienssi, jolla tarkoitetaan valtioiden ja yhteiskuntien kykyä sietää kriisejä ja tulla toimeen erilaisten uhkien kanssa.

EU:n näkemys resilienssistä tuo yhteen demokratian ja turvallisuuden korostaen, että demokraattiset järjestelmät ja oikeusvaltiot kykenevät paremmin selviämään iskuista ja uusiutumaan kuin autoritaariset järjestelmät. Jälkimmäiset eivät taivu, vaan pikemminkin särkyvät, jos niihin kohdistuu kova paine.


EU:lla ei ole
sotilaallista roolia Ukrainassa, mutta se pystyy monin keinoin vahvistamaan maan resilienssiä hybridiuhkia vastaan.

Sotilaallisen voiman merkitys konfliktissa on joka tapauksessa rajallinen. Venäjä on hyödyntänyt muun muassa propagandaa, kyber-iskuja ja energiariippuvuutta Ukrainan epävakauttamiseksi.

Myös Ukrainan korkea korruptiotaso lisää haavoittuvuutta ulkoiselle painostukselle.

Korruption kitkeminen ja energiariippuvuuden vähentäminen ovatkin tärkeimpiä asioita, joihin EU Ukrainan-politiikassaan panostaa.

EU:n tulisi myös tehdä enemmän töitä kyberturvallisuuden vahvistamisen ja valeuutisten torjumisen eteen sekä Ukrainassa että unionin sisällä.

Ukraina on viime vuodet toiminut eräänlaisena hybridiuhkien laboratoriona – siellä kokeiltuja keinoja on jossain määrin sovellettu myös EU-maihin. EU ei ole Ukrainan turvallisuuden kannalta ratkaiseva toimija, mutta sillä voi olla korvaamaton rooli resilienssin vahvistamisessa.

Kirjoittaja Kristi Raik on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Putinin tavoite oli pakottaa myös Ukraina mukaan Euraasian talousunioniin, mutta Ukrainan kansa halusi suuntautua EU:hun seuraten naapurimaan Puolan hyvää esimerkkiä. Toukokuussa 2014 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Puolan EU-jäsenyyden alkamisesta. Natoon Puola liittyi 1999. Puolasta on kehittynyt yksi EU:n menestystarinoista.

Puola nousi Euroopan neljänneksi houkuttelevimmaksi investointimaaksi pari vuotta sitten. Puolaan on virrannut kaikkiaan 170 miljardia euroa ulkomaista investointirahaa. Koska Saksa on Puolan suurin kauppakumppani, on rajan pintaan Puolaan sijoittunut merkittävä määrä auto- ja alihankintateollisuutta. Parhaillaan esimerkiksi Volkswagen on palkkaamassa 3  000–4  000 ihmistä tehtaalleen.

Julkinen talous on Puolassa paremmassa kunnossa kuin Suomessa, ja työttömyys on laskussa. Talous on ollut vakaa viimeiset 20 vuotta. Kasvuluvut ovat kovia, ja nyt veikataan talouden kasvavan jopa 4 prosentin vauhdilla.

Puolan hyvinvointi on seurausta sen liittymisestä EU:hun ja Natoon! Nato on turvannut rauhan ja varmistaa suotuisan ympäristön ulkomaisille investoijille. Ukraina olisi halunnut kehittyä samaan suuntaan.

Euraasian unioni on putinin kaavailema ”vastine” EU:lle. Siihen kuuluu venäjän lisäksi (enemmän tai vähemmän pakotettuina) mm. Valko-Venäjä, Kazakstan, Armenian lisäksi Kirgisia. Euraasian unioni on tynkä ilman Ukrainaa.

Ukrainan johdon viime hetken kieltäytyminen EU:n assosiaatiosopimuksen allekirjoituksesta sai aikaan valtavan protestiaallon Kiovassa. Venäjä oli nopea hyödyntämään sekasorron ja valtasi ja liitti laittomasti Krimin Venäjään ja orkestroi konfliktin Itä-Ukrainaan.

Valko-Venäjä on torjunut Venäjän suunnitelmat lentotukikohdan perustamisesta maahan. Valko-Venäjä on myös osoittanut kiinnostusta EU:ta kohtaan, vaikka se on putin väkisin runnoman Euraasian jäsen.

Venäjä ja Valko-Venäjä pitävät Zapad-2017-sotaharjoitukset 14.-20.9.2017. Sotaharjoituksen savuverhoon kätkeytynee sotaharjoituksen todellinen luonne - Valko-Venäjän sitominen tiiviisti venäjään.

Zapad vapaasti suomennettuna: ”Varsovan liiton jäsenmaiden asevoimien avulla strategisen ja taktisen aloitteen haltuunotto ratkaisevalla strategisella hyökkäyksellä, jossa toiminta siirretään vihollisen alueelle.”

Vuodesta 2004 alkaen, venäläiset sotaharjoitukset ilmansuunnallamme ovat sisältäneet harjoitusosion, jonka nimi on kuvaavasti "puolueettoman lähiulkomaan puolueettomuusvartiointi", joka käytännössä tarkoittaa Suomen miehitämisen harjoittelua.

3.6.2017 IS kertoo presidentti Niinistön tietävän, että Venäjä ei hyökkää Viroon, koska Viro kuuluu Natoon. Mikä on tähän nähden Suomen tilanne? Mitä johtopäätöksiä voimme vetää siitä, että Suomi ei kuulu Natoon?

Ukraina ja Georgia eivät kuulu Natoon ja Venäjä hyökkäsi niiden alueelle. Baltian maihin, Puolaan ja muihin Natoon kuuluviin entisiin itäblokin maihin Venäjä ei ole hyökännyt – ja niiden hyvinvointi on kehittynyt vauhdilla!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Viesti poistettu

Venäjä rikkoi selvästi ja harkitusti useita kansainvälisiä sopimuksia, m. Ukrainan rajasta ja Etykin velvoitteista. Se teki sen ilman reaalista motiivia. Se yritti peittää rikostaan tyhmillä valheilla. Mikään tästä ei ole hyväksyttävää.

Mutta Putinin versio Venäjästä on ajautumassa samoihin vaikeuksiin kuin aiempi NL. Eli omat kansalaiset alkavat tympääntyä tyhmiin johtajiin ja valheisiin. Tässä tilanteessa Ukrainasta tulee todella tehdä esimerkki, jota Venäjän asukkaat, etenkin nuoriso, voi seurata.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eipä tuohon ole lisättävää, todella hyvä kirjoitus jälleen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Entinen presitentti ei voinut kääntää selkäänsä mihinkään suuntaan.Vaa;assa painoi mm. suuri Kaasuvelka Venäjälle.Hänellä oli oikeus toimia,kuten haluaa,mutta sitä ei sallittu.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kansa ei todellakaan sallinut presidentin toimia Ukrainan sitomiseksi Venäjän etupiiriin. Venäjän etupiirissä Ukraina on ollut satoja vuosia, ja nyt tähän haluttiin muutos.

Muutosvoima on aika suuri, kun Venäjä ei ole Ukrainan suuntaa onnistunut kääntämään edes sotilaallisella voimalla. Myös valtaosa Ukrainan etnisistä venäläisistä haluaa Ukrainan irti köyhtyvästä ja diktatuuriin vajoavasta Venäjästä. Ei voi moittia...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos
Mainos

Uutisvirta

77
Nuorten tupakointi vähentynyt, kannabiksen käyttö suomalaisten keskuudessa yleistynyt
76
Kerro meille: Mikä tärkeä tuote on kadonnut ruokakaupan hyllyltä? Mitä kaipaat sinne takaisin?
61
Jyväskylän yliopisto aloittaa esiselvityksen presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren gradusta - tutkii plagiointiväitteet
57
Oulu haluaa kaupunkilaisilta kehittämisideoita Ou jees! -kampanjalla –  "Sykkivä keskusta ja kyllä kylillä kelpaa"
45
Linnanmaan yhteiskampus etenee, alueelle kehitetään yritysaluetta - havainnekuviin piirretty myös raitiovaunurata
39
Suomi haluaa tehostaa ilmatorjuntaa yli 10 kilometrin korkeudessa - tarjouspyyntöjä uusista ohjuksista valmistellaan
35
Rinnettä alas jopa 80 kilometriä tunnissa – Kempeleen Köykkyriin Suomen neljäs alamäkiluistelurata

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Merja Kyllönen ylivoimainen !

187 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Merja Kyllönen ylivoimainen !

Näistä presidettiehdokkaista harvoja joka keskittyi omaan sanomaansa eikä keskittynyt louskuttamaan muiden virheitä! Ehk... Lue lisää...
Nuusa

Jari ja sarjakuvat

Jari

18.1.

Naapurit

18.1.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image