Yleisempi filosofinen kysymyksenasettelu liittyy siihen, mitä tapahtui todella eli mitkä ovat oikeustapauksen faktat.
Antiikissa realistinen näkemys ihmisen suhteesta todellisuuteen lähti siitä, että todellisuudesta voidaan saada objektiivista tietoa välittömän havainnon kautta. Viimeistään Immanuel Kantista lähtien on ymmärretty, ettei välitöntä havaintoa ole, vaan todellisuus rakentuu jo verkkokalvolla mielen tietorakenteiden ohjaamana. Oikeustieteellisen tiedon soveltamisen edellytys on tieto aistiympäristön piiriin kuuluvista oikeustapauksen faktoista. Todistusaineisto viittaa todellisuuteen itsessään, jota ei sinällään saavuteta, mutta joka voidaan rakentaa uudelleen todisteiden avulla. Todisteet kuuluvat aistiympäristöön, joka on aina aistittu, koettu ja eletty ympäristö.
Eri kulttuureissa vallitsee erilainen tapa erotella, nimetä, kuvata, luokitella ja arvottaa aistihavaintoja ja niihin liittyviä kokemuksia. Teknisillä välineillä on erityinen merkitys kulttuurissa. Välineen arvo on siinä, miten hyvin sillä pystytään tehostamaan ihmisen fyysisiä ja psyykkisiä kykyjä ongelmien ratkaisussa. Pahimmillaan tekniikka voi heikentää ihmisen ongelmanratkaisukykyjä.
Antiikissa korostui rytmillisesti lausuttu puhe. Keskiajalla vahvistui kielen kirjoitettu ja sanallisiin vertauskuviin perustuva ilmaisu. Muutos näkyi oikeuskulttuurin alueella. Antiikin Kreikassa ja Roomassa korostuivat laulavalla ja kantavalla äänellä puhuvien mestariasianajajien, sofistien ja reettoreiden, taidonnäytteet. Keskiajalla oikeustapauksia ratkaistiin Raamatun avulla vertauskuvia käyttäen.
Uuden ajan tieteen ansiosta myös oikeustieteessä alkoi korostua valistuksen aikana metafysiikanvastaisuus. Oikeuspositivismissa korostettiin, että muodollisesti oikealla tavalla säädetty laki oli voimassa, vaikka sen sisältö olisi kuinka epäoikeudenmukainen tahansa. Saksassa käsitelainoppi erotti oikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset täysin sen sisällöstä. 1800-luvun Englannissa analyyttinen koulu pyrki määrittelemään voimassaolevan oikeuden mahdollisimman täsmällisesti Newtonin fysiikan hengessä ja kiinnitti paljon huomiota oikeudelliseen kielenkäyttöön. Tuomioistuinrealismissa oikeudeksi katsottiin se normijärjestelmä, joka esiintyi tuomareiden käytännön toiminnassa.
Tulevaisuuden oikeuskulttuurissa korostuu digitalisaatio. Digitalisointi tarkoittaa informaation purkamista bitteihin, mikä mahdollistaa tallentamisen, järjestelemisen ja muuntelun. Oikeustieteessä digitalisaation käytännön vaikutukset liittyvät automaattista päätöksentekoa algoritmien ja tekoälysovellusten avulla tutkivaan oikeuskybernetiikkaan ja oikeudellisiin tietopankkeihin. Globaali oikeuskäytäntö on eri tavalla saavutettavissa tietoverkkopohjaisten tietopankkien oikeustapausarkistojen avulla.
Tietokonemedian kautta media- tai viestintäoikeuden ja informaatio-oikeuden alat leikkaavat. Oikeusprosessit ja rikostapaukset ovat median tarkastelun suosittuja kohteita, mutta toisaalta korostetaan käytännön oikeusistuinten riippumattomuutta joukkotiedotuksesta. Media on myös oikeuslaitoksen tarkastelun kohde: verkkomediaan liittyvä mahdollisuus rikkoa tekijänoikeuslainsäädäntöä on yhä tärkeämpi oikeustieteellisen tutkimuksen kohde. Koska verkko on kansainvälinen, myös tekijänoikeusproblematiikka rakentuu kansallisen ja globaalin risteymässä.
Kun nykyisessä sähköposti- ja tietoverkkoviestinnässä luonnollisella kielellä ja tekstuaalisuudella on keskeinen rooli, niin tulevaisuuden verkoissa elävä kuva ja kuvallisuus sekä äänellisyys ja tilallisuus korostuvat aiempaa enemmän. Oikeudellisen kielen tutkimuksen rinnalle tarvitaan oikeudellista kuvan tutkimusta.
Ympäristöoikeuden näkökulmasta audiovisuaalinen mediakulttuuri on teknoympäristö, jossa teknologia kytkeytyy luontoon ja arjen rakennettuihin ympäristöihin. Kytkeytymisten tuloksena rakentuu uudentyyppisiä sosiaalisia ja vuorovaikutteisia tiloja. Mediaympäristöille on ominaista niiden monimittakaavaisuus ja samojen sisältöjen monistuminen ja versioituminen eri ympäristöissä. Aistiympäristö synnyttää uudenlaisia aistimisen muotoja, joita emme vielä tunne. Oikeustieteen kysymyksiä ovat muun muassa itseräätälöityjen ja muokattujen taideteosten tekijänoikeudet.
Oikeuskulttuurin alalla ubiikki, kaikkialle levittäytyvä tietotekniikka, liittyy vahvimmin rikosten ehkäisyyn kaikenkattavan valvonnan ja taltioinnin kautta. Samalla ubiikkiyhteiskunnassa yksityisyyden suoja on yhä polttavampi ongelma yhteisön saadessa orwellilaisia totalitaarisen valvonnan sävyjä. Ubiikkiteknologia on totalitarismin paras toveri, kun avoin yhteiskunta on usein perustunut joustoon ja talouskriisin myötä uusajankohtaiseen latinalaiseen fuskaukseen.
Ihmisen ja teknologian sulautuminen kyborgiutopioissa sekä bio- ja nanoteknologisissa sovelluksissa hälventää inhimillisen, eläimellisen ja koneellisen eroa. Tulevaisuuden maailman käytännön suunnittelu tekniikan avulla on ihmisen eloonjäämiskysymys. Tämän suunnittelun normatiivinen ohjaus lainsäädännön avulla voi tulla tulevaisuuden haasteeksi sekä kansanvallalle, kapitalismille että oikeustieteelle.
ja Lapin yliopiston rehtori.
Kommentoi