Avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus voittivat vaaleissa

Käytyjen vaalien ikävä puoli oli äänestysprosentin jääminen historiallisen alhaiseksi, sillä varsinkin Pohjois-Suomessa moni koki itsensä poliittisesti kodittomaksi.

Nyt on aika onnitella Niinistöä. Suomi sai hänestä sunnuntaina Suomen 12. presidentin. Samalla päättyi sosialidemokraattien 30-vuotinen "läänitys" murskatappioon jo vaalien ensimmäisellä kierroksella.

Tappiota lohdutti vain se, että toiselle kierrokselle selvinneet Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö olivat selkeästi Eurooppa-myönteisiä ja ilmaisivat halunsa pitää Suomi Euroopan unionin jäsenenä. Avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus voittivat vaalit.

Olen löytänyt SDP:n vaalitappiosta yhden myönteisen piirteen tai sitten yritän vääntää välttämättömyydestä hyveen.

Pitkäaikainen presidenttiys vahvisti käsitystä SDP:stä kaikesta päättävänä ja kaikesta vastuussa olevana valtapuolueena. Tuo käsitys tuntui usein luissa ja ytimissä.

Kun edellisellä eduskuntakaudella SDP oli oppositiossa, kansalaisista yli puolet piti gallupien mukaan SDP:tta hallituspuolueena. Minkä tahansa "vääryyden" takana on aina SDP -- riippumatta siitä, oliko puolue hallituksessa tai oppositiossa. Pohjois-Suomessa on kritiikki sosialidemokraatteja kohtaan ollut suorastaan kohtuutonta, sillä kunnissa -- päätöksenteon ytimissä -- valta, joskus jopa yksinvalta, on keskustalla. Myös SAK -- nuo miljoonat olkapäät, kuten runoilija Bertoldt Brecht kuvaa -- on koettu valtaa käyttäväksi demarien linnakkeeksi. Sekin myytti.

Tätä "vanhan valtapuolueen" imagoa on vahvistanut demarien 30-vuotinen presidenttiys. Se on nyt kerta kaikkiaan siirrettävä työväen arkistoon.

"Vanhan valtapuolueen" imago iloineen ja murheineen on nyt aika siirtää kokoomuksen harteille, vaikka olemmekin vastuuta kantamassa samassa hallituksessa.

Kysymys kokoomuksesta todellisena valtapuolueena ei ole mikään mielikuva, vaan arjen todellisuutta tämän päivän Euroopassa, sillä konservatiivipuolueet ovat enemmistönä kaikissa EU:n elimissä.

EPP on kerta kaikkiaan epäonnistunut eurooppalaisen talouskriisin hoidossa, mutta kuka kysyy sen perään? Eikä kukaan kysy, miksi mediaherkkä ulkoministeri Alex Stubb on niin hiljaa Unkarin tapahtumista. Ei kait vain siksi, että eurooppalaisia arvoja siellä polkee oma veljespuolue?

Suomen kokoomusta on syytä vilpittömästi onnitella pitkään jatkuneiden vaalivoittojen sarjasta. Suomea on pyyhkäissyt Mersu-herätys. Ei menestyksen teologiassa mitään pahaa ole, mutta se jättää herkästi ihmiset elämän riskeissä pelkän hyväntekeväisyyden armoille.

Menestyksen teologian lisäksi kokoomuksen vaalivoittojen salaisuus on paitsi sympaattinen puheenjohtaja, myös taustalla tärkeää työtä tekevä puoluesihteeri Taru Tujunen. Hän on puoluesihteerinä luonut kokoomuksesta Oikean Puolueen, samalla kun keskustan ja SDP:n puolueorganisaatiot ovat pahasti rapautuneet.

Muistan ajan, jolloin kokoomus paikallistasolla oli yhtä kuin apteekkari, lukion rehtori ja pankinjohtaja. Nyt se on ammattitaitoisesti johdettu, organisaatioltaan tehokas puolue.

Sosialidemokraateille vaalitappioiden sarja voi olla uuden alku. Periaateohjelmaa on syytä uudistaa, jotta uusi yhteiskunnallinen tulkinta maailman kopernikaanisesta muutoksesta olisi mahdollinen.

Puolueorganisaatioon pitää saada uutta sykettä, mutta ennen kaikkea uudistuksen tarve on sosiaalipolitiikassa, tuossa demarien sydämen lyönnissä.

Ehdotankin, että puolue käynnistää sosiaalireformin. Sen rinnalla ministeri Maria Guzenina-Richardson voisi kutsua professori Juho Saaren selvitysmieheksi, joka ajattelisi uudelleen 2000-luvun sosiaalipolitiikan. Hän on niitä harvoja, jotka ylipäätään ymmärtävät sekavan sosiaaliturvajärjestelmämme kokonaisuuden.

Rahaa uudistuksiin ei ole kylvämällä käyttää. Kun ei ole rahaa, pitää ajatella, sanoi aikoinaan Paavo Haavikko.

Presidentin merkittävimmät valtaoikeudet liittyvät ulkopolitiikkaan, jota hän johtaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Maaliskuun alussa voimaan astuva valtiosäännön uudistus selkeyttää rajoja: Suomen edustaminen EU:ssa on pääministerin tehtävä.

Ulkopolitiikan merkitys kasvaa, sillä maailmassa voi tapahtua mitä tahansa. Aloitteellisuus ja luovuus ovat tärkeitä, sillä Suomen kansan etuja puolustetaan parhaiten Suomen rajojen ulkopuolella. Sitä on ulkopolitiikka ja se on presidentin tärkein tehtävä.

Sauli Niinistön kansainvälisen talouden tuntemus on merkittävä lisäarvo, kun presidentti ryhtyy hahmottamaan Suomen ulkopolitiikan uutta visiota.

Presidentinvaalien historiallisin piirre oli avarakatseisuuden ja suvaitsevaisuuden voitto. Toisen kierroksen ehdokkaat olivat Eurooppa-myönteisiä, mikä on kansainvälisessä lehdistössä ilolla noteerattu. Jytky oli pelottava ja luotaantyöntävä ilmiönä.

Euroopan parlamentin uusi puhemies Martin Schulz onnittelikin uutta presidenttiämme kehumalla hänen kokemustaan ja kutsumalla Niinistöä kokeneeksi ja todelliseksi eurooppalaiseksi eli True European, peruseurooppalainen.

Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko.