Kansalliset kivääriliitot niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin väittävät, että aseet eivät tapa. Ihmiset tappavat. Samaa kivääriliiton fraasia toisti Suomen ex-sisäministeri, kun traagiset koulusurmat rantautuivat muutama vuosi sitten Suomeen.
Aseet kuitenkin tappavat ja aseiden leviäminen tappaa varmasti. Yhdysvallat on tästä pelottava esimerkki. Aseiden saatavuutta ja hallussapitoa koskevia säädöksiä tulee ehdottomasti edelleen tiukentaa. Tehtävä ei ole Suomen kaltaisessa metsästäjien maassa helppo, mutta aseiden yleistymistä vastaan on taisteltava kaikin keinoin.
Suomessa sattumanvaraiset ampumiset ovat valitettavasti yleistyneet. Usein ampujat ovat olleet ”avohoidossa”, mikä liian usein tarkoittaa vaikeuksissa olevien heitteillejättöä. Tästä ilmeisesti ei ollut kysymys viikonvaiheessa Hyvinkäällä, jossa kaksi nuorta ihmistä kuoli ja useita haavoittui.
Hyvinkään nuori ampuja ei ollut syrjäytynyt, tosin koulunsa keskeyttänyt. Koulun keskeyttäminen ei kuitenkaan tee kenestäkään murhaajaa. Syyt ovat varmasti syvällä ja monimutkaiset. Tärkeää on pohtia, miten nuorukainen oli saanut käyttöönsä useita aseita ja mallin, jolla ratkaista ongelmia.
Aikaisemmin kuopiolainen ampuja oli avohoidossa ja jätti lääkkeensä ottamatta tuhoisin seurauksin. Ampumisista on muutenkin tullut liian usein osa lauantain huumaa Oulussa ja muualla Pohjois-Suomessa.
Useimmiten on kysymys mielenterveyden ongelmista. Suomessa hallitukset toisensa perään korostavat hallitusohjelmissaan suomalaisten terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantamista. Oppinut väki toistaa vuodesta toiseen seminaareissa samoja asioita. Käynnistetään uusia kehittämishankkeita, politiikkaohjelmia, projekteja ja organisaatiouudistuksia.
Hankkeet pitävät kiireisinä tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Stakes, Työterveyslaitos, sosiaali- ja terveysministeriö, Sitra, Tekes, ja lukuisat muut tutkimuslaitokset sekä muut toimijat käynnistävät projekteja, joiden vilpitön pyrkimys on myöhemmin näkyä arjessa.
Varmasti näistä kaikista olisi hyötyä, jos herra Raami ei astuisi kuvaan mukaan.
Herra Raami sanoo aina painavan sanansa silloin, kun johonkin hankkeeseen tarvitaan rahaa. Hän päättää, että avohoito on liian kallista eikä hoitoa anneta säästösyistä.
Herra Raami pitää huolen siitä, että rahaa ei tule muihinkaan hankkeisiin, vaikka tarve olisi kuinka kiireinen. Tämän sanon budjettikurin ystävänä ja Liisan listan äitinä, sillä esimerkiksi mielenterveyspalvelujen kuntoon saattaminen ei kuntien tai valtion budjetteja mihinkään heilauttaisi.
Raamibudjetoinnista on tullut keino estää rahansaantia ihmisten itsensä maksamista veroista sosiaalisektorin ja terveydenhuollon ajan tasalla saattamiseen.
Hyvinvointia onkin ryhdytty mittaamaan hankkeiden määrällä. Ministeri toisensa jälkeen käynnistää omat hankkeensa. Väliin tulee vaalit, jossa entiset hankkeet haukutaan ja uudet käynnistetään.
Veikkaisin, että erilaisiin hankkeisiin kuluu vuosittain satoja miljoonia euroja. Tämä saattaa kalskahtaa populismilta, mutta mitä jos osalla näistä rahoista palkattaisiin esimerkiksi kouluterveydenhoitajia? Kuulen jo korvissani kuntapäättäjien parantavan, että ei ole rahaa!
Kunnilla pitää olla nykyistä enemmän rohkeutta panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin. Raha ennaltaehkäisyyn on kunnissakin kuin pankkiin panisi, sillä osa siitä rahasta on varmasti pois myöhemmistä raskaista lastensuojelumenoista.
Omien kokemustenikin pohjalta en voi kyllin korostaa kouluterveydenhuollon merkitystä. Kouluterveydenhoitajia eli terkkareita pitäisi olla ehdottomasti enemmän. Heillä on oltava myös aikaa niin säännöllisiin koululaisten terveystarkastuksiin kuin nuorten kanssa keskusteluihin.
Mitähän jos tekisimme kansantaloudesta kansan talouden? Koneetkaan eivät toimi ilman huoltoa. Mitä paremmassa kunnossa ihminen on myös henkisesti, sitä paremmin voi myös koko yhteiskunta. Me kaikki olemme vastuussa itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme. Vaaleissa aina delegoimme yhteisvastuuta, mutta vastuuta kanssaihmisistä ei voi koskaan delegoida.
Nyt tarvitaan kiireesti uutta kansan talouden oppia. Sen keskeinen käsite voisi olla sosiaalinen pääoma. Sosiaalisen pääoman korko näkyisi elämän laadussa ja tasossa. Investointi ihmiseen on investointi kansan talouteen. Se ei tuhoa mitään, mutta tuottaa paljon. Investointi yhteisvastuuseen eli sosiaaliturvaan, on investointi kaikkien inhimillisen voimavarojen käyttöönottoon.
Euroopan unionin tasolla uusi oppi merkitsisi talous- ja vakaussopimuksen rinnalle säädettävää sosiaalista vakaussopimusta, joka edistäisi ihmisten perusoikeuksia ja tukisi jäsenmaiden tasapainoista talouskasvua käsi kädessä ihmisten hyvinvointiin panostamisen kanssa?
Eurooppalaisen ay-liikkeen sitkeästi ehdottama sosiaalisen edistyksen pöytäkirja, niin sanottu Social progress protocol, tulisi ottaa osaksi EU:n perussopimusta varmistamaan, etteivät markkinavapaudet alistaisi sosiaalisia perusoikeuksia.
Uusi kansan talous vahvistaisi sen tosiasian, että korkea sosiaaliturva, koulutustaso ja työelämän oikeudet tukevat kilpailukykyä, tuottavuutta ja kansalaisten elintasoa. Siitä pohjoismaisessa mallissa on syvimmiltään kysymys.
Kirjoittaja on oululainen eu-parlamentaarikko (sd.).
Kommentit
Kirjoittajalla on melkoisen outo ajatuksenjuoksu, koska tekstin alussa kirjottaja syyttää aseita ja haluaa ehdottomasti tiukentaa asiaa koskevaa lainsäädäntöä. Loppupuolen tekstistä on kuitenkin luettavissa, että kirjottajankin mielestä todellinen syy asioiden tolaan on ennalta ehkäisevän hoidon ja mielenterveyshoidon riittämättömyys.
Liisa on isänmaanpetturi!
Aseet ei tapa vaan aseiden haltijat voivat aseilla tappaa.
Enemmän pitäisi huomioida sitä, miksi ihmiset tappaa toisia ihmisiä.
Eikö se joka tappaa toisen ihmisen arvosta ihmisarvoa / kautta omaa ihmisarvoa.
Suomessa ainakin on tullut kovat arvot ja sen takia tapahtuu murhia ja pahoinpitelyitä.
Kovia arvoja synnyttää rahanahneus ja synti. Jos suomessa uskottais pyhän raamatun mukaan, niin sielä sanotaan esimerkiksi sellaista lähimmäisenrakkaudesta "rakasta lähimmäistä, kuin itseään".