Mainos

Aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien solidaarisuus

Vieras  6.3.2012 | Liisa Jaakonsaari Muuta tekstin kokoa -+

Ihmiskunnan suurin unelma on toteutumassa: ihmiset elävät pitempään kuin koskaan aikaisemmin. Euroopan historiassa on ensimmäistä kertaa tilanne, että suurin osa ihmisistä voi odottaa viettävänsä aktiivista ja täyttä elämää pitkälle vanhuusvuosiin saakka. Yli 100-vuotiaiden kansalaisten osuus kasvaa ripeästi.

Tänään syntyvät tyttövauvat – Estellet ja muut prinsessat – elävät usein 104-vuotiaiksi.

Tämän upean kehityksen vastapainoksi meitä muistutetaan Euroopan ikääntymisestä ja sen myötä heikkenevästä huoltosuhteesta. Huoleen onkin aihetta, sillä valtiontalouden pitää olla terve vastaamaan tulevaa valtaisaa hoidon ja hoivan tarvetta. Lisäksi ikääntymiseen liittyvät sairaudet kuten dementia ja Alzheimer moninkertaistuvat. Sekin vaatii panostuksia tutkimukseen ja uusien lääkkeiden kehittämiseen. Tarvitaan siis rahaa, rakenneuudistuksia ja rakkautta.

Euroopasta on tulossa maailman vanhainkoti. Työssäkäyvien ikäluokat pienenevät ja eläkeikäisten kasvavat. EU:ssa on nyt neljä työikäistä (15–64 vuotta) jokaista yli 65-vuotiasta kohti, vuonna 2060 suhteeksi on ennustettu 2:1. Suurin muutos on ihan nurkan takana, kun vuosina 2015–2035 suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

Ikääntymistä pidetään liian usein uhkana eikä saavutuksena. Näin siitäkin huolimatta, että nykyään ihmiset säilyvät hyväkuntoisina pidempään kuin ennen. He ovat myös koulutetumpia, varakkaampia, tottuneita matkustamaan, kuluttamaan, osallistumaan.

Ikääntyvät tarvitsevat tarpeisiinsa mukautettuja palveluja ja tavaroita, mikä tarjoaa uusia bisnestilaisuuksia innovatiivisille yrityksille. Varttuneemmilla on myös arvokasta kokemusta ja osaamista, joista nuoremmat voivat hyötyä ja ottaa oppia.

Näitä tosiasioita tuodaan turhan harvoin esiin. Ikäsyrjintä sen sijaan on yhä yleisempää ja näkyvämpää. Ikäihmisten arvostus erityisesti Suomessa on moniin muihin kulttuureihin verrattuna vuosien saatossa rapautunut.

Kun Saksaan valittiin juuri 72-vuotias Joachim Gauck presidentiksi, ei siellä irvailtu ehdokkaan iällä kuten Suomessa. Saksan arvostetuimpia yhteiskunnallisia keskustelijoita on 94-vuotias entinen liittokansleri Helmut Schmidt, joka viimeksi käytti vahvan ja laajaa keskustelua synnyttäneen linjapuheenvuoron demarien puoluekokouksessa.

Euroopan unioni pyrkii petraamaan tilannetta 2012 vuositeemallaan ”Aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus”. Teemavuoden ydinajatus on, että myös vanhemmilla ihmisillä on oikeus osallistua täysillä yhteiskunnan ja yhteisönsä toimintaan, jatkaa työuraansa ja saada tukea itsenäiseen elämään.

Eri-ikäisten yhteistyö ja kohtaamiset halutaan nostaa arvoonsa. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on parantaa kansalaisten asenteita ikäkysymyksissä.

Tavoitteena on levittää Euroopan laajuisesti tietoa alan haasteista, toimivista ratkaisumalleista ja hyvistä käytännöistä. Lisäksi halutaan saada eri hallintotasojen ja elinten päättäjät sekä muut asianosaiset ryhtymään toimiin aktiivisen ikääntymisen hyväksi. Olisiko Oulussa tai muualla Pohjois-Suomessa tarjottavana hyviä esimerkkejä?

Jos halutaan, että ihmiset jäävät eläkkeelle nykyistä myöhemmin, on myös huolehdittava siitä, että he voivat työskennellä pidempään. Tämä tarkoittaa, että on luotava työpaikkoja ja muokattava ne sellaisiksi, että työtä voi tehdä säädettyyn eläkeikään asti. Tämä edellyttää johdonmukaista muutosta kohti ikääntymisen huomioon ottavaa työelämää.

Suomi on maailman johtavia maita ikääntyvät ja erilaiset elämäntilanteet huomioivien työelämän toimintatapojen kehittelyssä. Työpaikoille asti nämä hienot innovaatiot pääsevät liian harvoin.

Ikääntyneiden työssäkäynnistä voisimme ottaa oppia Ruotsista: miksi siellä 70 prosenttia 64 täyttäneistä on yhä töissä? Meillä Suomessa 55–64-vuotiaista työelämässä on noin 55 prosenttia. Vasta VATT:n ylijohtajaksi Ruotsista siirtynyt Juhana Vartiainen pitää Ruotsin korkeaa työssäkäyntiastetta Ruotsin ylivoimaisena kilpailukykytekijänä.

EU:n teemavuoden nimi: Aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden vuosi on pitkä ja kömpelö. Teeman takana on kuitenkin kirkas ajatus: työuria on pidennettävä ja eri sukupolvien yhteistyö on nostettava kunniaan. Senioreilla on arvokasta sosiaalista ja kulttuurista pääomaa jaettavaksi nuoremmille.

Heillä on myös aikaa olla läsnä lapsille ja nuorille. Mutta tämä on ongelmallista: eri ikäpolvien asuminen ja harrastukset ovat eriytyneet ja kohtaamismahdollisuuksia on liian vähän.

Sukupolvien välisen vuorovaikutuksen pitäisi olla luonnollinen osa elämää. Sillä on tärkeä merkitys myös paremman elämän ja hyvinvoinnin kannalta.

Yhteiskunta ei tietenkään voi ”ylhäältä” määrätä ihmisiä tekemisiin toistensa kanssa. Mutta paljon voidaan toki tehdä. Asuntopolitiikalla ja kaavoituksella voidaan ehkäistä eriytymiskehitystä. Erilaisista kaikenikäisille tarkoitetuista monikäyttötiloista on hyviä kokemuksia. Lisää yhteisiä tiloja joka kylään, kortteliin tai asuinalueelle.

Arjen kohtaamisiin on kehitetty erilaisia hyviä toimintamalleja. On kouluvaareja ja -mummoja, päiväkotipappoja ja -mammoja. Ikääntymiseen on varauduttava kaikilla tasoilla. Työuria on pidennettävä ja velkaantuminen saatava hallintaan myös Suomessa, jotta voisimme resursoida uusia palveluja. Olisiko tässä ainesta kunnolliseen kunnallisvaalikeskusteluun?

Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (sd.).

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos

Kommentit

1/1 kommentti

M
6.3.2012 04:35

Itse en laskisi vuodepotilaana kitumista elämiseksi.


Mainos
Mainos
Mainos
Uusimmat » | Vieras Down Up
Mainos
stats-image
Takaisin ylös