Lain mukaan pankkien on tunnettava asiakkaansa. Henkilöllisyys pitää varmistaa, samoin kuin tilille tulevien varojen alkuperä ja käyttötarkoitus. Vaatimus tuntemisesta menee niin pitkälle, että pankit kysyvät asiak-kailtaan, onko heillä poliittista vaikutusvaltaa tai suhteita poliitikkoihin –ulkomailla.
Kotimaan poliittisista kytköksistä pankki ei ole kiinnostunut, ainoastaan ulkomaisista. Poliittisesti vaikutusvaltaisiksi ulkomaisiksi henkilöiksi määritellään korkea-arvoinen poliitikko, kansanedustaja, virkamies tai sotilas.
Vaikka ulkomaalaisliitot ja maahanmuuttajien määrät ovat hienoisessa kasvussa, on harvinaista, että suomalaisilla olisi lähipiirissään vaikutusvaltaisia ulkomaalaisia hämäräpoliitikkoja, joilla on epäilyttävät taustat. Ei toki ole mahdotonta, että turvapaikanhakijana tullut henkilö on voinut olla kotimassaan merkittävä henkilö. Se ei vielä tee hänestä epäilyttävää.
Menettely haiskahtaa ylimitoitetulta riskikartoitukselta, joka kaiken lisäksi toimii huonosti. Finanssivalvonta kuitenkin seisoo sen takana. Taustalla on EU-direktiivi, jolla pyritään ehkäisemään rahanpesua ja terrorismin rahoittamista. Herääkin kysymys, miten tiukasti säädöstä pitää noudattaa. Rikkooko virkailija lakia, jos ei kysy ulkomaalaiskytköksestä?
Direktiivin tiukka noudattaminen jakaa pankkiasiakkaat vuohiin ja lampaisiin. Erityisesti ulkomaalaistaustaisille asiakkaille voi tulla tunne, että heitä epäillään lähtökohtaisesti rahanpesusta tai terrorismin rahoittamisesta. Todelliset hämärämiehet pystyvät kyllä peittämään jälkensä, eivätkä he jää kiinni pankin tiskillä. Tavallisiin pankkiasiakkaisiin sovellettu menettely onkin ylimitoitettua seulontaa.