Salamavalot räiskyivät ja hymyt olivat leveitä, kun ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi yhdysvaltalaisen kollegansa Hillary Clintonin Washingtonissa torstaina. Asialistalla oli päivänpolttavia kysymyksiä, ainakin Syyrian tilanne sekä Iranin ydinaseohjelma.
Julkisuuteen välittyneissä kuvissa esiintyy kaksi leppoisasti hymyilevää korkea-arvoista poliitikkoa. Aina ei Suomen ulkoministerinä toimineen Erkki Tuomiojan ja hänen yhdysvaltalaisen kollegansa välit ole olleet tällä tolalla. Itse asiassa Suomen ja Yhdysvaltain suhteet kokivat notkahduksen Irakin sodan jälkeisinä vuosina.
Kun Erkki Tuomioja EU-ministerien ja USA:n aikaisemman ulkoministerin Condoleezza Ricen kanssa käydyssä kokouksessa nosti esiin amerikkalaisten ylläpitämät vankileirit, kokous tyssäsi uutisraporttien mukaan kipakkaan sananvaihtoon nimenomaan Tuomiojan ja Ricen välillä. Presidentti Tarja Halonen puolestaan nostatti amerikkalaisten verenpainetta arvioimalla, etteivät kansainväliset määräykset täyttyneet Irakin sodassa.
Vierailukutsut USA:n ulkopolitiikan korkeimman johdon pakeille kuihtuivat. Ilkka Kanervan nouseminen ulkoministeriksi muutti tilanteen. Kyse ei ollut kokoomuspoliitikon nauttimasta suunnattomasta arvostuksesta Washingtonissa. USA:n poliittinen johto kursailematta näpäytti Suomea: ulkoministerin henkilön kelpaaminen osoitettiin korostetusti.
Erkki Tuomiojan vierailu Washingtoniin on tärkeä tapahtuma, vaikka maailmanjärjestys ei Tuomiojan ja Clintonin tapaamisen jäljiltä toiseksi muutu. Asiat ovat isoja. Rauhan ajan kansainvälisissä suhteissa liike on useimmiten minimaalista.
Suomen kaltaisen pienen maan on kuitenkin syytä huolehtia siitä, että ovet vallan kammareihin pysyvät auki. Vierailu on aina viesti. Presidenttien ja ulkoministerien tapaaminen on vain pieni pintakuohu kaikesta siitä valmistelutyöstä, jota eri ministeriöissä ja eri virkamiestasoilla tehdään ennen kuin johtajat kättelevät punaisella matolla.
Vierailuvalmistelujen ohessa Suomi nousee kohdemaansa agendalle, ja monia arkipäiväisempiä ja teknisluonteisia asioita saadaan nopeutettuun käsittelyyn. Selvimmän poikkeuksen säännöstä tekevät Pohjoismaat, joiden kanssa Suomella on päivittäin niin paljon kontakteja, että virallinen tapaaminen valtionpäämiestasolla on paljolti kohteliaisuutta.
Suurvaltojen edustajien tapaamisten merkitystä ei tosiaankaan pidä vähätellä. Niiden puuttumisen arvostelu ei ole pelkkää sisäpoliittista kädenvääntöä, vaikka mukana on sitäkin. Moskovassa, Berliinissä, Lontoossa, Washingtonissa tai Pariisissa vierailu pitää Suomea ja Suomen tavoitteita esillä. Mitä enemmän ulkopoliittinen johto matkustaa tapaamaan kollegoitaan henkilökohtaisesti sitä parempi.
Tuomiojan vierailun ajoittuminen lähelle vallanvaihtoa Presidentinlinnassa lienee puhdas sattuma. Mutta tässäkin vierailussa on viestinsä. Tuleva presidentti Sauli Niinistö nähtäneen Washingtonissa jo piakkoin.