Tarja Halonen jää historiaan presidenttinä, jonka jäljiltä naisten nousu Suomen korkeimpiin tehtäviin ei enää ole uutinen. Silti hänet tullaan muistamaan nimenomaan naispresidenttinä.
Valta vaihtuu tänään. Presidentti Tarja Halonen luovuttaa virallisen protokollan mukaan maan korkeimman viran Sauli Niinistölle puoliltapäivin. Maan ensimmäinen naispresidentti on työnsä tehnyt.
Halosen kausista tehdään takuulla useita akateemisia tutkimuksia. Kuva Halosesta presidenttinä varmasti syvenee sitä mukaa, kun lisätietoja kuluneilta 12 vuodelta pulpahtaa pintaan.
Sen kuitenkin voi jo nyt todeta, että sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomessa edennyt suurin harppauksin sitten itsenäistymisen. Vastaisuudessa naisen nousu presidentiksi, pääministeriksi, Suomen Pankin pääjohtajaksi, ulkoministeriksi tai valtiovarainministeriksi ei enää ole uutinen. Halosen 12 vuoden mittainen presidenttiys teki naisten asemalle Suomessa suuren palveluksen. Viimeinenkin lasikatto lyötiin säpäleiksi.
On oikeastaan pieni paradoksi, että sukupuolten välisen tasa-arvon suuri puolustaja tullaan kuitenkin muistamaan ensi sijassa juuri siksi, että hän oli ensimmäinen kansan valitsema nainen presidenttinä.
Halosesta ei koskaan tullut suurta ulkopolitiikan johtajaa saati arvojohtajaa. Jälkimmäisen roolia hänelle suorastaan tyrkytettiin. Etenkin presidenttiyden alkuvuosina Halonen nautti kansansuosiota, jollaiseen on totuttu vain suljetuissa sotilasdiktatuureissa. Painavat puheenvuorot olisivat laskeutuneet otolliseen ympäristöön.
Sellaisia ei vain kuulunut. Itse asiassa Halosta ei tulla muistamaan yhdestäkään merkittävästä ulkopoliittisesta linjapuheesta eikä mistään muustakaan puheesta. Lähimmäksi pääsee tiukan kielteinen Nato-linjaus, jonka jäljiltä aihepiiristä keskustelukin kävi Suomessa melkein mahdottomaksi. Kannassa oli mukana reaalipolitiikan lisäksi tukeva annos ideologiaa sekä stereotypioiden päälle ladottua USA-kammoa.
Lisäksi Suomen ulkopolitiikasta hävisivät selkeät painopisteet. Tärkeimmäksi teemaksi tulivat globalisaation hallinta ja globaali oikeudenmukaisuus. Molemmat ovat tärkeitä aiheita, mutta samalla valtavan suuria siirrettäväksi pienen maan harteille. Erityisesti vientiteollisuuden piirissä esiintyi käsityksiä, joiden mukaan valtiojohto suorastaan hyljeksi talouselämän etujen valvomista maailmalla.
Sisäpolitiikkaan Halonen sekaantui vähän ja varoen. Suurin poikkeus lienee kuitenkin tapahtunut nimityskysymyksissä.
Keskustan puheenjohtajan ja presidentin tehtävästä tiukasti Halosen kanssa vuonna 2000 kisanneen Esko Ahon tie Suomen Pankin johtajistoon kompastui juuri Haloseen. Päätöstä hämmästeltiin Suomessa laajasti.
Lopulta myös kiistely EU-edustautumisesta päättyi hallituksen voittoon. Siinä kohtaa Halonen ei antanut periksi parlamentarismin kunnioituksen takia vaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että silloinen pääministeri Matti Vanhanen käveli hänen ylitseen.
Halosen jälkeen presidentille jää korostetummin arvojohtajan ja arvokeskustelijan rooli, jos hän vain tahtoo sellaisen ottaa.