Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty, 42, on ravistellut länsimaista talousajattelua äsken ilmestyneellä tietokirjallaan Capital in the Twenty-First Century (Pääoma 21. vuosisadalla).
Uuden ajan Adam Smithiksi ja Karl Marxiksi mainittu Piketty pohdiskelee modernin markkinatalouden ongelmia ja näkee sekä uhkia että mahdollisuuksia.
Ranskassa ja Yhdysvalloissa opiskellut Piketty kannattaa vapaata markkinataloutta. Pikettyn mukaan rahalla saa olla valtaa mutta sillä pitää olla myös vastuuta.
Piketty väittää, että länsimaisissa yhteiskunnissa varallisuus kasaantuu yhä harvempien käsiin, mikä vie kehitystä taaksepäin. Markkinoiden dynaamisuus alkaa kärsiä tuloerojen kasvaessa ja varallisuuden keskittyessä. Vastuu yhteiskunnan kokonaishyvästä katoaa.
Piketty keräsi kirjaansa valtavan tietokannan yli 30 maasta. Hän tutki veroilmoituksia 1700-luvulta lähtien. Niiden perusteella tutkija kuvaa tuloerojen muodostumista.
Aineiston mukaan tuloerot pienenivät 1900-luvun alusta lähtien 1970-luvulle saakka. Sen jälkeen ne ovat revenneet.
Piketty pitää pohjoismaista hyvinvointivaltiota amerikkalaisen unelman huipentumana. Meikäläisissä oloissa on voinut menestyä, vaikka vanhemmat olisivat vähävaraisia. Suomessa ilmainen peruskoulu ja yliopistokoulutus ovat taanneet etenemisväylän, joka on luonnostaan tasannut eriarvoisuutta.
Unelman kaava on vaarassa hävitä finanssikeinottelun tuuliin.
Pikettyn tilastoaineistosta kumpuava viesti on selvä: kehittynyt länsi on palaamassa 1800-luvun taloudelliseen todellisuuteen, jossa perinnöillä ja koroilla elävä pieni finanssieliitti hallitsi yhteiskuntaa.
Taantuisimme Pikettyn uhkakuvassa jopa keskiajan kaltaiseen feodaaliseen maailmaan, jos valta olisi demokraattisesti valittujen poliittisten hallitusten sijasta yksityisillä finanssivaikuttajilla, joita on mahdoton säädellä saati verottaa.
Näkymiä siihen suuntaan on. Talouselämän moraali suosii keveästi verotettuja vapaamatkustajia. Yritykset käyttävät tilannetta hyväkseen. Pääomia pakenee veroparatiiseihin, jolloin yhteiskunnan palveluiden kuten terveydenhoidon, koulutuksen ja sosiaaliturvan veropohja uhkaa huveta.
Valtion on pakko verottaa armottomasti pieni- ja keskituloisia. Näin on käymässä Suomessa, jossa tuloverotus on korkea. Arvonlisäveron kaltaiset kulutusverot tuntuvat tasaveroina enemmän pieni- ja keskituloisen lompakoissa kuin varakkaan.
Entä mikä voisi olla ratkaisu, jolla selättää markkinatalouteen sisältäpäin kohdistuvat uhkat?
Pikettyn mukaan omaisuus alkaa keskittyä eliitille siinä vaiheessa kun talouskasvu jää pääoman verotettua tuottoa pienemmäksi.
Tutkimuksen perusteella voikin päätellä, että reaalitalouteen perustuva talouskasvu on paras keino. Silloin hyödykkeitä tuotetaan ja kulutetaan, ja silloin myös uskalletaan investoida.
Pääkirjoitus