Lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan hyväksyntä on vähentynyt Suomessa merkittävästi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.
Kyseessä on historiallinen muutos kasvatusperinteessä, joka on muuttunut olennaisesti aikaisempaa väkivallattomammaksi.
Tämä siitä huolimatta, että julkisuuteen tulee vauvojen ravisteluja ja aivan äskettäin kouluikäisen tytön kuolemaan johtanut epäilty pahoinpitely. Todellisuudessa lasten väkivaltakuolleisuus on vähentynyt pitkän aikaa ja on nykyään matalammalla tasolla kuin koskaan.
Vielä 1980-luvun alussa lähes puolet suomalaisista hyväksyi kuritusväkivallan käytön. Nyt tilanne on täysin päinvastainen.
Lastensuojelun keskusliiton tuore selvitys paljastaa, että kaksi kolmesta vastustaa lasten ruumiillista kurittamista edes poikkeustilanteissa. Lapsiperheissä tilanne on vielä parempi. Lapsitalouksissa asuvista enää kymmenen prosenttia hyväksyy lasten ruumiillisen kurittamisen.
Asenteet lasten kuritusta kohtaan ovat tiukentuneet 2000-luvulla. Osa-ansio siihen on, että 1980-luvulla syntyneet nuoret ovat eläneet lasten ruumiillisen kurituksen kieltävän lainsäädännön aikana. He noudattavat periaatetta omien lastensa kohdalla.
Arvokas ja myönteinen asia on, että väkivaltaan suhtaudutaan aiempaa torjuvammin ja sen käyttö on vähentynyt. Aivan kokonaan väkivalta ei ole kadonnut, sillä läimäytykset, tukistukset ja luunapit pitävät sitkeästi pintansa.
Lainsäädännön ja valistustyön ansiosta väkivallan ja kurituksen hyväksyvät kasvatusmenetelmät ovat onneksi hävinneet väkivallattomille ja vivahteikkaimmille kasvatusmenetelmille.