Korkein oikeus (KKO) pani perjantaina pisteen peräti yhdeksän vuotta kestäneelle Ulvilan murhan käsittelylle. KKO ei antanut valituslupaa hovioikeuden päätökseen vapauttaa miehensä surmaamisesta epäilty Anneli Auer syytteistä.
Oikeudenkäynti asian ympärillä ei lopu tähän, sillä Auer vaatii valtiolta tuntuvia korvauksia vankeusajastaan. Myös tämän jutun käsittelyn otaksutaan kestävän vuosia.
Auerin puoliso Jukka S. Lahti surmattiin julmalla tavalla kotonaan Ulvilassa joulukuussa 2006.
Tapauksen poliisitutkinta haparoi alusta lähtien ja sai kummallisia piirteitä aina Auerin ystäväksi lyöttäytyneen poliisiin peitetoimintaa myöten. Aueria alettiin epäillä murhasta vasta lähes kolme vuotta myöhemmin.
Poliisin tekemän esitutkinnan heikkoudet heijastuivat myöhemmin oikeusistuinten päätöksiin. Jutun sekavuutta kuvaa hyvin se, että asia jouduttiin käsittelemään kaikissa oikeusasteissa kahteen kertaan.
Ensimmäisellä kerralla käräjäoikeus tuomitsi Auerin murhasta elinkautiseen, mutta hovioikeus vapautti hänet. Korkein oikeus palautti jutun takaisin käräjäoikeuden käsittelyyn. Tämä antoi uudelleen elinkautistuomion, jonka taas hovioikeus kumosi. Kummassakin oikeusasteessa tuomioista äänestettiin.
Korkeimman oikeuden valitusluvasta tekemän päätöksen perusteella hovioikeuden vapauttava tuomio jää voimaan.
Usean ja vuosia kestäneen oikeuskäsittelyn jälkeenkään ei tiedetä murhan tekijää. Sen oikeus on todennut, etteivät syyttäjien näytöt riittäneet todistamaan Aueria syylliseksi murhaan.
Surman käsittely on varoittava esimerkki siitä, kuinka tällaista ei pitäisi tapahtua oikeusvaltiossa. Ensinnäkin kenenkään oikeusturvan kannalta ei ole kohtuullista, että asiaan kulutetaan niinkin kauan kuin yhdeksän vuotta.
Ulvilan surman hovioikeuspäätöksessä korostetaan syyttäjän velvollisuutta kyetä osoittamaan teko todeksi. Tähän syyttäjä ei kyennyt.
Hovioikeuden mukaan tutkinnassa ilmeni tekijöitä, joiden perusteella Auer olisi voitu todeta syylliseksi, mutta yhtä lailla seikkoja, jotka puhuivat syyllisyyttä vastaan. Kokonaan ei kyetty sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että surman olisi tehnyt joku ulkopuolinen henkilö.
Oikeuden tehtävänä ei ole tulkita toistensa kanssa ristiriitaisia todisteita syytetyn vahingoksi. Todistusvelvollisuus tällaisissa tapauksissa on aina syyttäjällä.
Ulvilan surman tutkinnassa ilmenneiden puutteiden pitäisi johtaa tarkkaan pohdintaan poliisikunnassa. Poliisi teki liian monta virhettä, joiden kohdalla voi ihmetellä, miten ne olivat mahdollisia. Tämän mittaluokan rikoksissa ei saa jättää mitään kiveä kääntämättä.
Oikeuslaitoksen sisällä on syytä analysoida tarkkaan, miten tuomiot näin isossa rikoksessa voivat mennä niin pahasti ristiin eri oikeusasteissa. Kummastusta herättää myös se, että sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa tuomioihin päädyttiin äänestyksellä.