Eurooppa pidätteli hengitystään ja odotti ilosanomaa Moskovasta, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti François Hollande matkustivat sinne viime viikon lopulla tapaamaan Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia tavoitteenaan saada rauha Itä-Ukrainaan.
Merkelin ja Hollanden ei uskottu lähteneen matkalle, ellei heidän ajatuksenaan olisi ollut saavuttaa läpimurto Ukrainan sodan ratkaisemisessa. Tätä ei tapahtunut. Neuvotteluja seurasi hiljaisuus, jota ovat sävyttäneet empivät lausunnot.
Venäjän ja EU-maiden suhteet ovat pahassa solmussa. Molemminpuolinen luottamus on pohjalukemissa. Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä syyskuussa tehty rauhansuunnitelma on ammuttu moneen kertaan säpäleiksi.
Katseet kohdistuvat jälleen Minskiin, jossa Venäjän, Saksan, Ranskan ja Ukrainan johtajat etsivät ratkaisua keskiviikkona.
Moskovassa käytyjen neuvottelujen laihojen tulosten vuoksi on vaikea uskoa Minskissä päästävän vielä lopulliseen ratkaisuun. Tuloksia haetaan kuitenkin entistä vakavammin aikein. Muuten on vaikea selittää sitä, miksi Merkel ja Hollande olisivat panneet arvovaltansa peliin näin näyttävällä tavalla.
Jos Minskissä ei päästä sopimukseen, vaara on, että sotatoimet laajenevat ja että tilanne muuttuu entistä pelottavammaksi koko Euroopan kannalta. Taustalla kummittelee lännessä kasvanut paine antaa aseellista apua Ukrainan hallitukselle. Tämä puolestaan voi johtaa Venäjän aikaisempaa avoimempaan sotilaalliseen toimintaan.
Merkel on korostanut, ettei Ukrainan kriisiä voi ratkaista sotilaallisesti. Näkemykseen on helppo yhtyä. Siksi Minskissä tapahtuu toivottavasti käänne parempaan.