Kouluja on lakkautettu säästösyistä, samoin terveys-asemia ja muita julkisia palveluita. Säästämisellä on hintansa: samaan aikaan kulkemisen kustannukset nousevat. Osansa siitä maksavat kaikki veronmaksajat.
Kymmenen viime vuoden aikana kuntien ja valtion verovaroista sekä Kelalta annettu tuki joukkoliikenteelle on kaksinkertaistunut. Jos nykymeno jatkuu, tuen määrä kaksinkertaistuu nykyisestä vielä nopeammassa ajassa.
Valtion ja kuntien talouden tilan tuntien tähän ei ole varaa. Niinpä asialle on tehtävä jotain, muuten on vaara, että tukia joudutaan karsimaan ja jotkut jäävät kyydittä.
Julkisen liikenteen liikevaihto on noin kolme miljardia euroa vuodessa. Siitä yhteiskunnan – kuntien, valtion ja Kelan – tukeman liikenteen osuus on lähes miljardi euroa.
Suurimman osan julkisesta tuesta, 480 miljoonaa euroa, saavat linja-autoliikenteen harjoittajat. Tuettuja bussimatkoja tehdään 330 miljoonaa kappaletta. Taksin 14 miljoonan matkan tukiin menee yhteiskunnan rahaa 419 miljoonaa euroa.
Yhteiskunta tukee muun muassa haja-asutusalueen joukkoliikennettä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulujen kuljetuksia. Tuen määrä on kasvanut rajusti. Jos yhteiskunnan kehitys jatkaa keskittymistään niin kuin kaikki merkit viittaavat, rahaa liikenteen järjestämiseen tarvitaan lisää.
Koulujen määrä vähenee edelleen. Se kasvattaa julkisesti tuetun kuljetuksen tarvetta. Väestön vanheneminen lisää osaltaan painetta tukea kuljetuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.
Liikenneministeriön asettama selvitysmies Juhani Paajanen on pohtinut verovaroin tuetun liikenteen kustannusten ongelmia ja päätynyt esittämään liikenneministeri Merja Kyllöselle (vas.) jättämässään raportissa muun muassa tuettujen matkojen yhdistämistä ja taksilupien saannin helpottamista.
Kuljetusten järjestämisessä on korkea aika ylittää eri hallinnonalojen rajat. Nykymeno tulee kohtuuttoman kalliiksi. Jos asiakkailla on kulkua samaan suuntaan, tuntuisi luontevalta, että taksi tai linja-auto poimisi kaikki kyytiin siitä huolimatta, kenen pussista matka maksetaan. Näin vältyttäisiin päällekkäisajoilta ja säästettäisiin rahaa.
Ajatus taksilupien saannin helpottamisesta perustuu näkemykseen siitä, että kilpailulla saadaan alennetuksi kustannuksia. Monilla paikkakunnilla takseja on niin vähän, ettei mitään kilpailua niiden kesken synny.
Paajasen ehdotukset menevät valtioneuvoston viime viikolla asiaa pohtimaan perustaman työryhmän puntaroitaviksi. Sen tuloksia voidaan odottaa parin kolmen vuoden päästä.
Varmaa on, että vääntö kuljetuksen kustannusten vähentämisestä tulee olemaan kova. Kukin alalla toimiva haluaa säilyttää oman pottinsa mahdollisimman suurena.
Kansalaisten kannalta tärkeintä on se, että liikkuminen paikasta toiseen on mahdollista. Ja yhteiskunnan kannalta se, etteivät kustannukset karkaa käsistä.