Vanhan sivistysvaltion Syyrian tilanne näyttää lohduttomalta. Sisällissodaksi muuttuneissa taisteluissa on kuollut tähän mennessä parikymmentätuhatta ihmistä.
Niin kuin useimmissa sodissa ja konflikteissa, eniten kärsivät siviilit. Jopa pari miljoonaa ihmistä tarvitsee jo ruoka-apua.
Sisällissotaan ajauduttiin arabikevään sytyttämistä mellakoista, joissa vaadittiin maata diktaattorina johtavan Bašar al-Assadin eroa.
Sormensa pelissä on kuitenkin maan naapureista erityisesti Saudi-Arabialla ja Iranilla sekä suurvalloilla, jotka vartioivat alueella itsekkäitä intressejään. Siksi YK:n turvallisuusneuvostossa ei ole saatu Syyriasta aikaan yksimielistä päätöslauselmaa.
Torstaina kuultiin uusi huono uutinen, kun YK:n erityislähettiläs Kofi Annan ilmoitti, ettei jatka kriisin välittämistä sen jälkeen, kun hänen toimikautensa tämän kuun lopussa päättyy.
Mihin ilmoitus johti? Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan pahoitteluun, minkä jälkeen Venäjä ja Yhdysvallat alkoivat sättiä toisiaan.
Venäjä on tukenut al-Assadia muun muassa siksi, että maa haluaa pitää laivastotukikohtansa Syyrian Tartusissa. Kiinalla yksi motiivi on se, että totalitaarinen maa ei halua olla kansannousujen tukija.
Venäjän ja Kiinan olisi syytä herätä. Kestävää rauhantilaa on Syyriaan mahdotonta saada, jos al-Assad ei väisty. Johtaja, jonka kädet ovat kyynärpäitä myöten oman maan kansalaisten veressä, ei voi koskaan saada kansan luottamusta.
Nyt pitää toivoa, että Kofi Annanin ero havahduttaisi suurvallat tarkistamaan kantojaan. Tavoitteeksi on asetettava nopea tulitauko. Sen jälkeen tarvitaan YK:ta ja suurvaltojen yksimielistä tukea, jotta maassa voidaan toteuttaa jonkinlainen rauhansuunnitelma.