Ainakin kolmen ihmisen vakava sairastuminen taannee sen, että tuote nimeltään ”Ruokaisat pannukasvikset” katoaa S-kauppojen pakastealtaiden tarjonnasta lopullisesti.
Espanjalaiselta pellolta pakastepussiin päätyneet hulluruohon siemenkodat eivät onneksi johtaneet kuolemantapauksiin, mutta tapaus paljastaa pitkien ruokaketjujen riskit.
Kaukaa maailmalta tuotavien tuotteiden kasvatus- ja valmistusolot eivät selvästikään ole riittävän tarkasti tiedossa ruokaketjun toisessa päässä, siellä missä tuotteet pannaan asiakkaille tarjolle.
Tavaraa myös hankitaan paikoista, joista sitä ei pitäisi hankkia, eikä S-ryhmän tai sen yhteishankintajärjestelmän tuotevalvonnan seula ole riittävän tiheä.
Ei ole kuin muutama kuukausi siitä, kun selvisi, että suomalaisten kauppaketjujen hyllyille saapuu tonnikalaa ja täysmehuja, joita valmistetaan Thaimaassa pakkotyön kaltaisissa oloissa. Suomessa keskusliikkeet vakuuttivat, että hankinnat näistä paikoista päättyvät. Ne eivät kuitenkaan olisi saaneet koskaan alkaakaan.
Kuluttajille tuorekin tapaus osoittaa, että halpojen hintojen salaisuudet eivät aina kestä päivänvaloa.
Kun vahinko oli pakastekasvisten kohdalla tapahtunut, S-ryhmä toimi kuitenkin niin kuin sen pitikin toimia. Se selvitti kassajärjestelmiensä ja kanta-asiakasrekisterin perusteella, ketkä olivat tuotetta ostaneet ja otti näihin ihmisiin yhteyttä elintarviketurvallisuusvirasto Eviran määräyksestä.
Myös tietosuojavaltuutetun virastosta näytettiin vihreää valoa asiakasrekisterien käytölle
asiakkaiden jäljityksessä.
On mahdollista, että jopa kuolemanta-pauksia vältettiin, kun ainakin suuri osa tuotetta ostaneista asiakkaista sai S-ryhmältä varoituksen.
Tätä ajatellen tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion pohdinta toimenpiteen oikeellisuudesta kuulostaa merkilliseltä. Aarnion Ylelle antaman lausunnon mukaan S-ryhmän tekemä selvitys oli tietosuojan kannalta osittain ongelmallinen eikä tapahtu-mien kulku ollut tyylikäs.
Vaikka Aarnio totesi tosin senkin, että kuluttajan hengen ja terveyden on oltava sijalla yksi, tyylikysymysten pohdinta asian yh-teydessä kertoo siitä, kuinka yhden kapean sektorin tarkkailuun omistautuneessa virastossa koko ajattelutapa kaventuu. Hädän ei pitäisi lukea henkilötietolakiakaan.
Todistaa tapaus senkin, että kauppa pystyy tarvittaessa selvittämään asiakkaiden ostokäyttäytymisen tuotteen tarkkuudella, jos tämä käyttää kanta-asiakaskorttia.
On yllättävää, että tietosuojavaltuutetulle mahdollisuus näyttää tulleen yllätyksenä. Jokaisesta suomalaisesta ruokakaupastahan saa tätä nykyä kauppakuitin, jossa näkyy tarkasti, mitä asiakas kotiinsa vie. Miksi sama tieto jäisi rekisteröitymättä kassajärjestelmään?
Tuoreimmassa tapauksessa kanta-asiakaskortin käyttö saattoi olla terveydelle hyödyllistä. Sille kansalaiselle, joka kuitenkin kammoaa mahdollisuutta ostokäyttäytymisensä seurantaan, on tarjolla hyvin yksinkertainen keino: pidä kanta-asiakaskortti taskussasi tai jätä sen hankkimatta kokonaan.