Venäläiskenraalin esiintymistä Helsingissä ei voi kuitata vain vetoamalla sotilaiden maailmankuvaan. Puhe pitää nostaa pöydälle Suomen ja Venäjän johdon tapaamisissa.
Venäjän yleisesikunnan päällikkö, armeijankenraali Nikolai Makarov tiedettiin jo ennalta kovia näkemyksiä laukovaksi sotilaaksi. Vain kuukausi sitten tämä Venäjän puolustusministerin ensimmäinen sijainen otti kantaa Naton eurooppalaiseen ohjuspuolustusjärjestelmään. Hän totesi, että Venäjä pitää tilanteen kärjistymisen varalta keinovalikoimassaan myös ennalta ehkäisevän iskun.
Makarov sai koulutuksensa kylmän sodan maailmassa ja palveli Neuvostoliittoa muun muassa Itä-Saksassa. Tämä tausta selittänee sitä, millaisena kenraali näkee tämänkin päivän maailman: se on paikka, jossa Venäjä on jatkuvan uhan alla, ja uhkaajista keskeiset ovat Yhdysvallat ja Nato.
Tässä mielessä Makarov oli tiistaina Helsingissä puhuessaan jopa johdonmukainen: Suomi, joka tekee yhteistyötä Naton kanssa, on kenraalin mielestä valinnut väärän leirin.
Tältä pohjalta Makarov teki sitten kovin pitkälle vietyjä, jopa harhaisia päätelmiä. Näihin kuului ajatus, että Suomen osallistuminen Naton toimintoihin, voi ”tietyissä oloissa” aiheuttaa jopa sotilaallisen uhan Venäjän turvallisuudelle.
Jäi epäselväksi, millaista tilannetta vieras tarkoitti. Vaaditaan kuitenkin lennokasta mielikuvitusta sellaisen näkymän luomiseen, jossa Suomi todella olisi mukana Venäjää uhkaamassa. Makarovin ajatus vaarasta Suomen suunnalta muistutti lähinnä 1930-luvun lopun neuvostopropagandaa.
Nato-yhteistyön ja -jäsenyyden sijasta Makarov kehotti Suomea syventämään yhteistyötä Venäjän kanssa. Hän ei tarkentanut, mistä olisi kyse, mutta puheen tämäkin kohta oli epämiellyttävää kaikua historiasta. Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinovhan teki 1978 ehdotuksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista.
Makarovin uhkakuviin kuului jopa Suomen osallistuminen Pohjoismaiden yhteiseen Nordefco-toimintaan. Ilmeisesti ainoa sallittu sotilaallisen yhteistoiminnan suunta Suomelle todella olisi Venäjä.
Jopa jonkinlainen ajatus sotilaallisista etupiireistä näyttää yhä elävän Venäjän armeijan johdossa. Venäjän ideassa Euroopan yhteisestä ohjuspuolustuksesta Suomen ja Baltian maat olivat Makarovin kartalla aluetta, jonka turvallisuudesta vastaisi Venäjä. Ei taida synnyttää hurraa- eikä uraa-huutoja Baltian maissakaan.
Jos Makarov halusi säväyttää yleisöään, maanpuolustuskurssin käyneitä suomalaisvaikuttajia, sen hän teki. Hänen puheensa olivat sen verran provokatiivisia, että kenraalilta on nyt tiukattava selvennyksiä. Presidentti Sauli Niinistöllä on tänään sopiva paikka niitä Makarovilta kysyä.
Suomen valtiojohdon on syytä nostaa kenraalin töräytykset esille myös tulevissa Venäjän johdon tapaamisissa. Selvyys tarvitaan siitä, kuinka pitkälle kenraali toi julki Venäjän valtiojohdon näkemyksiä. Nyt voi epäillä, että juuri niin on.
Noissa keskusteluissa on tarpeen tehdä Venäjälle selväksi, että Suomi tekee turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti. Ajatus Suomen uhkasta Venäjälle ei ole tästä maailmasta.