Venäjä ei tee Suomen kanssa erillissopimusta puutullikiistassa. Venäjä sitoo puutullit tiukasti Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsenyyteen. Naapurimaan tiukkuus on käsittämätöntä ja tylyä.
Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen lähti Moskovaan toiveikkain mielin, mutta hän sai keskiviikkona kylmää vettä niskaansa Venäjän talouskehitysministeriltä Elvira Nabiullinalta. Suorasukaisissa ja tiukoissa neuvotteluissa Venäjä teki selväksi, että puutullikiista on mahdollista ratkaista vain osana Venäjän WTO-jäsenyysneuvotteluja.
Venäjän tapaa koplata vientitullit ja WTO-jäsenyys voi ymmärtää johonkin mittaan asti, mutta se menee omien etujensa ajamisessa nyt liian pitkälle. Suurelta maalta on kohtuullista odottaa edes jonkinlaista ymmärtämystä pientä naapurimaataan kohtaan. Näin se olisi luonut myönteistä ilmapiiriä myös WTO-neuvotteluille.
Suomen kannalta kanta on tilanne on ikävä. Suomi on käyttänyt kaikki diplomaattiset keinonsa saadakseen venäläisten ymmärtämystä asialleen. Koko ylin valtiojohto on kertonut Moskovalle huolensa puutulleista.
Presidentti on keskustellut, pääministeri on muistuttanut ja ministerit ovat pitäneet asiaa esillä. Mikään ei ole hellyttänyt Venäjää, eivätkä mitkään perustelut ole purreet, kun suurvalta harjoittaa kauppapolitiikkaa.
Surullista asiassa on se, että taloudelliset menetykset Venäjälle eivät ole missään suhteessa verrattuna Suomen metsäteollisuuden ja talouden uhkiin. Tosin puukaupan tyrehtyminen vaikuttaa myös Venäjän Karjalassa työllisyystilanteeseen, mutta se ei huoleta Moskovaa.
Puutillit ovat Suomen metsäteollisuuden kohtalonkysymyksiä siksi, että se tuo noin 20 prosenttia käyttämästään puusta Venäjältä. Jos Venäjä nostaa raakapuun tullit vuodenvaihteessa 50 euroon kuutiolta, se lopettaa käytännössä raakapuun tuonnin Suomeen. Siitä voi seurata pahimmillaan jopa 10 000 työpaikan menetys ja muutaman tehtaan sulkeminen.
Suomen on nyt yritettävä ajaa Venäjän pääsyä nopeasti WTO:n jäseneksi. Venäjällä ja EU-komissiolla on jäsenyyteen liittyvä tapaaminen 19. heinäkuuta. Suomi on korostanut myös komissiolle puutullikiistan laukaisun tärkeyttä, ja komissiossa on löytynyt ymmärtämystä Suomen tarpeille.
Suomi panee toivonsa siihen, että ongelma ratkeaisi jo ensi viikon tapaamisessa. Mikäli niin käy, on tapana ollut, että WTO:n jäsenehdokas noudattaa sopimusta jo ennen varsinaista jäsenyyttä. Noin nopea ratkaisu ei kuitenkaan vaikuta kovin todennäköiseltä. Onneksi neuvottelut kuitenkin jatkuvat ja yllätyksen mahdollisuus säilyy.
Suomen on myös syytä jatkaa Väyrysen käynnistämiä selvityksiä puutullien aiheuttamien kustannusten mahdollisesta korvaamisesta metsäteollisuudelle venäläiseltä kauttakulkuliikenteeltä perittävillä transitomaksuilla. Järjestely edellyttää kuitenkin EU-komission suostumusta.
Venäjä ja EU ovat jo kertaalleen vuonna 2004 päässeet sopuun Venäjän WTO-jäsenyyden ehdoista. Tuolloin koivulla ei ollut lainkaan ja haavalla oli vain pieni tullimaksu. Venäjän politiikka on kuitenkin muuttunut, ja se haluaa nyt asiasta uudet neuvottelut. Samalla se uhkaa nostaa raakapuun tullin Suomen kannalta kestämättömälle tasolle.
Ensiarvoisen tärkeää on myös, että kotimaan tahmea puukauppa saadaan vihdoin käyntiin. Olisi kohtuutonta, jos metsäteollisuus joutuisi irtisanomaan tuhansia työntekijöitä vain siksi, että kotimainen puukauppa on jäissä.