Suomen olympiakomitea asetti tavoitteeksi kolme mitalia Lontoon olympialaisista. Tavoite saavutettiin rimaa hipoen.
Kisoja ei tulla muistelemaan suomalaisen urheilun suurena juhlana. Päinvastoin. Vain kerran, kahdeksan vuotta sitten Ateenan kisoista, saavuttiin kotiin yhtä vähin tuliaisin ja ilman yhtäkään kultamitalia.
Suomalaisten suorituksista jäävät päällimmäisenä mieleen useat alisuoritukset. Liian moni urheilijamme ei yltänyt edes kauden omien kärkitulostensa tasolle, saatikka että olisi venynyt uuteen omaan tai maan ennätykseen.
Rahaa huippu-urheiluun on pantu paljon ja sitä on ollut saatavilla. Siihen on turha vedota heikkoa menestystä arvioitaessa.
Antautumismieliala, joka oli leimaa-antava piirre liian monelle urheilijoistamme, panee kysymään, mikä on urheilijoiden henkisen valmennuksen tila. Ilmeisesti suurimmat puutteet löytyvät siltä suunnalta.
Kansalaisten odotukset urheilijoiden menestymiselle ovat korkealla. Onhan meillä takana upea menneisyys.
Edelleen haluttaisiin olla urheilun suurvalta, vaikka sitä ei olla. Suomi ei koskaan enää palaa aikaan, jolloin olympialaisista tuotiin 20–30 mitalia, niin kuin tapahtui lähes poikkeuksetta aina omiin vuoden 1952 olympialaisiin saakka. Suomi kyllä pärjää, kun suhteutetaan menestyminen vaikkapa asukaslukuun.
Olympiakentille on tullut koko ajan uusia valtiota. Sitä mukaan kun vauraus lisääntyy, väkirikkaista maista seuloutuu aina parempia ja parempia huippu-urheilijoita. Kehittyvät maat kehittyvät tälläkin saralla, kuten on nähty.
Valtiot myös panostavat urheiluun. Urheilulla on edelleen suuri kansallistunnetta kohottava vaikutus ja se osa valtioiden välistä hegemoniataistelua.
Lontoon olympialaiset olivat urheilullinen menestys. Lukemattomissa lajeissa käytiin sykähdyttäviä kamppailuja ja saavutettiin huipputuloksia muutama maailmanennätys mukaan lukien.
Tämänkertaiset olympialaiset tullaan muistamaan myös siitä, kuinka mustasukkaisesti Kansainvälinen olympiakomitea vartioi tapahtumaan liittyviä liiketoimiaan.
Siinä, missä urheilijat toimivat olympiahengen mukaisesti, Kansainvälinen olympiakomitea oli valjastettu puhtaasti bisneksen tekoon.
Kaupallisuus oli niin läpitunkevaa, että olympiakomiteassa olisi korkea aika katsoa peiliin. Jos näin jatketaan, vähäisetkin viitteet olympia-aatteeseen saadaan kohta unohtaa.
Lontoo ei jää historiankirjoihin dopingista, vaikka jokunen käry kävikin. Dopingin laajuus tosin jää edelleen suureksi arvoitukseksi.
Kukaan ei osaa sanoa, kuinka kaukana edellä kiellettyjen aineiden käyttö kulkee niiden testaamiseen kehitellyistä menetelmistä. Ehkä aika joskus paljastaa tämän.
Toisin kuin etukäteen pelättiin kisajärjestelyt Lontoossa pelasivat ilmeisen hyvin ja turvallisuuskin kyettiin takaamaan ennakkopeloista poiketen.
Kommentit