Pääkirjoitus

Tärkeä, mutta ei aukoton sopimus

Kansainvälinen sopimus tukkii asekaupan pahimpia porsaanreikiä. Toivon mukaan sopimuksesta tulee standardi, johon pahimmatkin asekauppiaat taipuvat.

Tavanomaisten eli muiden kuin ydin- ja muiden joukkotuhoaseiden kansainvälisessä kaupassa liikkuu vuosittain ainakin 55 miljardia euroa. Tätä kauppaa ei ole näihin asti pystytty rajoittamaan millään kattavalla kansainvälisellä sopimuksella.

Ammottavaa aukkoa voidaan saada kurotuksi lähivuosina ainakin pienemmäksi tavanomaisten aseiden kauppaa koskevalla sopimuksella. Se hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa tällä viikolla ylivoimaisella äänten enemmistöllä 154–3. Tyhjää äänesti 23 valtiota.

Sopimus on työvoitto, sillä sitä on valmisteltu pitkään. Sopimuksen toteutumisen kannalta olisi ollut vielä parempi, jos se olisi hyväksytty yksimielisesti. Tyhjää äänestivät Venäjä, Kiina ja Intia. Hyvä ei ole sekään, että vastaan äänestäneiden joukossa ovat esimerkiksi Iran, Pohjois-Korea ja Syyria.

Sopimuksessa on useita porsaanreikiä. Siinä ei ole toimeenpanomekanismia. Pulma on myös siinä, että sopimusta alkavat noudattaa helpoiten ne maat, joiden käymä asekauppa kestää jo muutenkin päivänvaloa.

Asekauppasopimus tulee voimaan, kun 50 YK:n jäsenvaltiota on ratifioinut sen parlamenteissaan. Tämä tarkoittaa, ettei sopimuksesta tule pitkään aikaan, jos koskaan, täysin vedenpitävää.

Puutteista huolimatta sopimus on paljon parempi kuin ei mitään. Sopimus koplaa ensimmäistä kertaa aseviennin ostajamaiden ihmisoikeustilanteeseen, ja kansainvälinen elin tutkii julkistetut asekaupat ja julkistaa sopimusloukkaukset. Tämä voi pakottaa myyjämaita harkitsemaan aseiden vientiä huonomaineisiin maihin nykyistä tarkemmin.

Sopimus edellyttää sen arvioimista, käytetäänkö myytyjä aseita humanitaarisen oikeuden vastaisesti ja rikotaanko ihmisoikeuksia sekä käytetäänkö aseita kansanmurhiin tai sotarikoksiin, terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai naisten ja lasten tappamiseen.

Kannattajat panevat toivonsa siihen, että sopimuksesta tulisi vähitellen kansainvälinen standardi, jonka ulkopuolelle muidenkin kuin sopimuksen nopeasti ratifioivien valtioiden olisi hankala jäädä. Sopimus ei estä meneillään olevia konfliktia kuten Syyrian sisällissotaa, mutta se voi ehkäistä uusia.

Oli rohkaisevaa, että Yhdysvallat äänesti sopimuksen puolesta. Ratifiointi kongressin ylähuoneessa senaatissa on kuitenkin kiven takana. Yhdysvaltain voimakas aselobby vastustaa sopimusta, vaikka se rajoitettiin koskemaan kansainvälistä eikä kotimaista asekauppaa. Ratifiointiin tarvitaan sadan jäsenen senaatissa 67 ääntä. Yli puolet senaattoreista on aiemmin ilmoittanut vastustavansa sopimusta.

Sopimus antaa Suomelle aihetta röyhistää rintaansa. Suomi oli yksi seitsemästä sopimusprosessin aloitteentekijästä, ja ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on osallistunut hankkeeseen vuodesta 2006 lähtien.

Sopimus tuo myös pientä lohtua Suomen YK-politiikkaan. Se koki viime vuonna pahan takaiskun, kun Suomi ei päässyt turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäsenmaaksi.