Kunnissa harjoitettu politiikka synnyttää sellaisen mielikuvan ikään kuin hallinnossa ei huomattaisi, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu.
Vaikka monen kunnan velkapiikki on tapissa, silti otetaan lisää lainaa. Kunnallisvero ja kunnalliset maksut alkavat olla sitä suuruusluokkaa, että ne koettelevat veroja maksavien kansalaisten sietokykyä.
Mikä onkaan kuntien ratkaisu tässä tilanteessa? Liian usein se on entisen elämän jatkaminen. Tavallinen kansalainen tai yritys eivät voi toimia näin. Niiden on pakko miettiä, miten ne tekevät asiat toisin, jotta tulot saadaan kattamaan menot.
Sen sijaan Oulussa työntekijäjärjestöt eivät ole valmiita vaihtamaan lomarahoja vapaaksi, vaikka kaupungin talous on kuralla.
Saatu säästö olisi ollut tuntuva, noin kymmenen miljoonaa euroa, ja toimenpide olisi purrut nopeasti ja olisi kohdistunut tasaisesti kaupungin kaikkiin työntekijöihin. Ehdotuksen tyrmääjiltä on nyt lupa odottaa omia ehdotuksia siitä, mistä vastaavia säästöjä saataisiin kursituksi kokoon.
Muutoksen välttämättömyys on tosiasia. Sitä pakoon kunnat eivät pääse, vaikkakin voivat jarruttaa uudistusten toteuttamista.
Paljon on puhuttu rakenteiden uudistamisesta, mutta vähän tehty niiden muuttamiseksi. Tähän saakka on tehty lukemattomia näennäisuudistuksia, jotka eivät tosiasiassa ole johtaneet mihinkään uuteen, ja ne on voitu panna kansan maksettavaksi.
Kuntien toimintojen muuttamisen tekee vaikeaksi se poliittinen puuhastelu, jota kunnissa käydään. Yhteisten asioiden hoito ei olekaan yhteisten asioiden hoitamista, vaan poliittista peliä. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ajaa järjen äänen ohi. Tähän ei pitäisi olla enää varaa.