Elokuvaohjaaja, akateemikko Aki Kaurismäen puheet rikkaiden tappamisesta valuivat kuin vesi hanhen selästä. Poliitikolta moista puhetta ei siedettäisi. Eikä saisi sietää taiteilijaltakaan.
Taiteilijalla on Suomessa vapautensa. Ja taiteilijoita ymmärretään silloinkin, kun heitä ei enää taiteen vapauden nimissä tulisi ymmärtää.
Elokuvaohjaaja, taiteen akateemikko Aki Kaurismäki ylitti kirkkaasti sopivan rajat antaessaan humalapäissään haastattelun brittiläiselle laatulehdelle The Guardianille Lontoossa.
”En näe ihmiskunnalle ulospääsyä, paitsi terrorismin...Ihmiskunnan ainoa tapa päästä kurimuksestaan on tappaa se yksi prosentti väestöstä, joka omistaa kaiken, sen joka on ahdistanut meidät tilanteeseen, jossa ihmisyydellä ei ole arvoa. Ne rikkaat. Ja ne poliitikot, jotka ovat rikkaiden sylikoiria”, Kaurismäki lateli The Guardianille.
Typerää, suorastaan lapsellista puhetta mieheltä, jolle tasavallan presidentti on myöntänyt – olkoonkin että perustellusti – taiteen akateemikon arvon ansioista elokuvan saralla.
Olisi luullut Suomessa syntyneen kunnon julkinen kohu, jossa Kaurismäkeä syytetään ainakin vihapuheiden levittämisestä. Pohjaa olisi ollut. Tähän päivään mennessä Kaurismäki ei ole pahoitellut sanomisiaan edes sillä verukkeella, että oli haastattelua antaessaan alkoholin vaikutuksen alaisena.
Jos saman olisi sanonut esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen, tila lööpeissä olisi käynyt ahtaaksi.
Taiteilijoihin, julkkiksiin ja urheilijoihin sovelletaan jostakin syystä eri kriteereitä kuin esimerkiksi poliitikkoihin tai yritysjohtajiin. Ilkka Kanerva joutui lähtemään ulkoministerin paikalta tekstiteltyään pikkutuhmia tanssijan kanssa. Suvi Lindénin päätökset liian tutusta golf-kentästä johtivat samaan. Finnairin hallitus vaihdettiin holtittomien bonusten ja toimitusjohtajan asuntokaupan vuoksi.
Mutta Kaurismäki voi julkisesti kannattaa terrorismia ja vaatia rikkaiden tappamista ilman mitään seuraamuksia. Joku voisi vaatia ainakin muodon vuoksi akateemikon arvosta riisumista.
Vaan ei vaadi. Aki kun on niin kulturelli älykkö, joka uskaltaa ottaa kantaa.
Eikä humalatilakaan haittaa. Kun Kaurismäki takavuosina nolasi itsensä yrittämällä jotakin twistintapaista Cannesin punaisella matolla, sekin oli, ah, niin kulturellia.
Myös julkisen sanan tulisi ottaa näihin taiteilijoihin tiukemmin kiinni. Aamulehden entinen päätoimittaja ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan nykyinen johtaja Matti Apunen kiinnitti asiaan huomiota Helsingin Sanomien kolumnissaan tiistaina. Politiikkaan sekaantuva taiteilija saa päästellä mitä tahansa palturia ja itsestäänselvyyksiä joutumatta puheistaan tilille.
Siinä suhteessa politiikka on huomattavasti reilumpaa, että poliitikkojen sanomisia ja sanomatta jättämisiä repostellaan julkisesti säälimättä. Saman ansaitsisivat poliittisia pikkunäppäryyksiä heittelevät taiteilijat.
Parhaimmillaan Kaurismäki teki typeryyksiä lausuessaan kansakunnalle palveluksen. Hänen ansiostaan taitelijoiden, julkkisten ja urheilijoiden voi olla vaikeampaa hakea suojaa julkisesti päästellyiltä sammakoilta. Ja hyvä niin.