Ministeri Heidi Hautala pani toimeen aiheellisen puhdistuksen Finnairin hallituksessa. Kriisiyhtiön toimitusjohtajan Mika Vehviläisen uskottavuus on edelleen vaarallisen heikko.
Finnairin syöksykierremäisessä kriisissä nähtiin keskiviikkona viimeinkin vakava oikaisuyritys. Se tuli yhtiön pääomistajan eli valtion puolelta sen jälkeen kun yhtiön hallitus ja johto näyttivät tyystin menettäneen uskottavuutensa.
Esiin tullut valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) ilmoitti, että yhtiön hallitukseen voivat jäädä vain ne henkilöt, jotka eivät olleet 2009 päättämässä yhtiön johdon erityisbonuksista. Viimeinen pisara ministerille oli hänen kertomansa mukaan tieto toimitusjohtaja Mika Vehviläiselle vuonna 2009 maksetusta työsopimuksen allekirjoituspalkkiosta.
Hautalan päätös oli perusteltu tilanteessa, jossa yhtiö kamppailee olemassaolostaan jo tukalan markkinatilanteen takia ja jossa yhtiön hallitus on toimillaan dramaattisesti heikentänyt yhtiön mainetta.
Samalla kyse oli ministeri Hautalan omasta uskottavuudesta. Finnair-kohun alkuvaiheessa hän ei nähnyt moitteen aihetta toimitusjohtaja Vehviläisen kohutuissa asuntokaupoissa, mutta totesi pian tulkinneensa hyvää hallintotapaa liian kapeasti.
Finnairin kahdeksanjäsenisestä hallituksesta vaihtuu maaliskuun lopun yhtiökokouksessa kuusi. Jatkaa saa ainakin toistaiseksi puheenjohtaja Harri Sailas, sillä hän ei ollut mukana päättämässä Finnairin 18 johtajan ja avainhenkilön yhteensä 2,7 miljoonan euron taloonjäämisbonuksista.
Sen sijaan Sailas salli junailun, jossa hänen johtamansa eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen osti Vehviläisen myymättä jääneen arvoasunnon. Siksi hänenkään uskottavuutensa ei ole nyt hääppöinen palkansaajien eläkevaroja sijoittavan Ilmarisen eikä Finnairinkaan ohjaimissa.
Ministeri tosin huomautti, että Sailaksen ja toimitusjohtaja Vehviläisen asemaan palataan, kun asuntokauppa-asiat on selvitetty. Yksi selvittäjä on poliisi.
Koko Finnairin hallituksen ja toimitusjohtajan vaihtaminen kerralla olisi voinutkin johtaa yhtiön syöksykierteen jyrkkenemiseen. On Suomen kannalta parempi, että meillä on vastedeskin kansallinen lentoyhtiö.
Vehviläinen on osoittanut tehtävässään myös liikkeenjohdollisia kykyjä. Äskettäin yhtiö esimerkiksi ilmoitti tavoittelevansa kumppanuutta Pohjoismaiden ja Euroopan tappiollisten toimintojensa oikaisemiseksi. Tällaisia ratkaisuja yhtiön on pakko tehdä.
Vehviläisen suuri ongelma on kuitenkin hänen pahoin ryvettynyt maineensa. Sitä ovat tahranneet muun muassa asuntokauppasuhmurointi hyvä veli -verkoston turvin sekä 180 000 euron kädenpuristus töihin tullessa ennen kuin hänen kykyjään oli edes testattu.
Vehviläisen ja Finnairin muun johdon uskottavuusongelmat ovat suurimmillaan suhteessa yhtiön henkilöstöön. On mahdollista, ettei tilanne korjaannu ja että toimitusjohtajankin on lähdettävä.
Muutakin voi vielä yrittää. Toimiva hyvän tahdon ele voisi esimerkiksi olla surkuhupaisasti ”rekrytointikustannuksiksi” naamioidun allekirjoituspalkkion palauttaminen yhtiölle.