Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kertoi Ulkopolitiikka-lehdessä miettivänsä vakavasti asettumista ehdolle europarlamentin vaaleissa ensi vuonna.
Soini ei aio toistaa samaa temppua kuin edelliskerralla, jolloin hänet valttiin Euroopan parlamenttiin. Tuolloinhan hän teki pikapaluun Suomen politiikkaan ja johdatti perussuomalaiset suureen vaalivoittoon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Jos Soini lähtee Brysseliin, hän ei tyydy tavanomaiseen europarlamentaarikon rooliin, vaan kertoo tähyävänsä eurooppalaisen EU-vastaisen liikkeen johtopaikoille.
Tämä selittää pitkälle sen, miksi Soini on reissannut niin ahkerasti Britanniassa ja muuallakin Euroopassa julistamassa populistista ilosanomaansa.
Se, että Soini jättäisi Suomen politiikan ensi vuonna, ei tulisi suurena yllätyksenä. Eurovaalit tarjoaa oivallisen tilaisuuden vetäytyä sivuun puheenjohtajan paikalta vielä voittajan viitta harteilla.
Puolueen kannatuksen kasvu on pysähtynyt, ja toinen oppositiopuolue keskusta paistattelee puolestaan menestyksen harjalla.
Soini toi politiikkaan uutta ilmettä, jonka ansiosta perussuomalaiset menestyi vuoden 2011 vaaleissa. Mutta kun yhtä ja samaa toistetaan koko ajan, uutuudenviehätys katoaa varsinkin kun Soinin linjaukset, jos sellaisia on ollut, ovat osoittautuneet asiaperustaltaan ontoiksi.
Perussuomalaisiin jäisi Soinin lähdön myötä Soinin mentävä aukko. Tässä tapauksessa se olisi miestä suurempi. Puolue on rakentunut Soinin varaan. Hän on kyennyt jollain tavalla pitämään koossa monenkirjavan ja keskenään tukkanuottasilla olevan joukkonsa. Siinä riittää haastetta seuraajalle.