Perussuomalaisten Timo Soini on paljon vartijana eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Häneltä odotetaan jo muutakin kuin EU-nokittelua.
Suomen johtaviin ulkopoliittisiin asiantuntijoihin kuuluva Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen arvosteli poikkeuksellisen suorasukaisesti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Timo Soinia Hufvudstadsbladet-lehdessä viime sunnuntaina.
Tiilikaisen mielestä ei riitä, että Soini toistaa joka paikassa hokemaansa ”missä EU, siellä ongelma”. Tiilikainen kysyykin, onko perussuomalaisilla ylipäätään minkäänlaista ulkopoliittista linjaa.
Kysymys on aiheellinen, sillä Soini on eduskunnan arvovaltaisena pidetyn ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana paljon vartijana. Jos hänen sanomistensa ja tekemistensä välityksellä ulkopolitiikan merkittävimmille asiantuntijoille muodostuu sellainen käsitys, että linja on pahasti hukassa, jotain täytyisi tehdä. Jos valiokunnan johtajasta on tällainen kuva kotimaassa, millaisenahan se mahtaa näyttäytyä muissa maissa?
Soinilla on ollut aikaa perehtyä nykyiseen tehtäväänsä. Sitä paitsi hän on sen verran kokenut politiikan tekijä, ettei kysymys voi olla siitä, ettei hän tiedä, mitä tuossa asemassa pitää tehdä. Eri asia on, jos ulkosuhteiden hoidossa ei nähdä EU:ta kauemmas.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on matkustellut kovasti. Sen puolen Soini on hoitanut kiitettävästi. Sama tahti näyttää jatkuvan tulevaisuudessa.
Matkustaminen toki kuuluu ulkoasiainvaliokunnalle jos mille. Etenkin nyt, kun Suomi tähtää YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi, on tärkeää käyttää kaikkia kanavia maan politiikan tunnetuksi tekemiseksi.
Soinin valinta eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi oli tietysti riski muilta puolueilta, mutta se oli otettava.
Perussuomalaiset menestyivät viime eduskuntavaaleissa niin hyvin, että heille oli pakko antaa joitakin merkittäviä valiokuntapaikkoja ja valiokuntien puheenjohtajuuksia.
Soinin pitäisi kuitenkin kasvaa tehtävänsä mittoihin ja näyttää, että hän on saamansa luottamuksen arvoinen. Tämä edellyttää selkeää ulkopoliittista linjaa, jossa maailma nähdään muunakin kuin EU:na ja sen ongelmina.
Helppoihin ja yksinkertaisiin vastauksiin tottuneen Soinin on tietysti luontevampaa nokitella EU:ta kevyin heitoin kuin pohdiskella monimutkaisia kansainvälisiä kysymyksiä. Vaikeat asiat ovat kuitenkin edessä viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi toivottavasti pääsee YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.
Harkitsevana ja maltillisena asiantuntijana tunnetun Tiilikaisen purkaus Soinia vastaan kannattaa ottaa todesta. Se on eräänlainen hätähuuto sen puolesta, ettei tärveltäisi Suomen kansainvälisesti arvostettua asemaa maailmanpolitiikan osaajana.
Soini edustaa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ennen muuta eduskuntaa. Se hänen tulisi oivaltaa ja kyetä esiintymään sen mukaisesti. Vaalikentillä voi toki puhua puuta heinää lämpimikseen, mutta ei maailmalla ainakaan tuossa asemassa.