Syyrian sisällissodan ensimmäiset laukaukset ammuttiin maaliskuussa 2011. Väkivallan loppu ei edes häämötä.
Ainakin 400 000 ihmistä on menettänyt henkensä. Sodan loppumisen avaimet ovat ulkovalloilla.
Niin sanotun arabikevään aallot ehtivät Syyriaan maaliskuussa 2011. Itsevaltaiselle presidentti Bashar al-Assadille demokratialiikehdintä oli uhka, joka piti taltuttaa voimalla. Hallituksen väkivalta kansalaisiaan vastaan johti uusiin protesteihin ja uuteen väkivaltaan. Pian tilanteeseen sekaantuivat jo ulkovallat.
Nyt seitsemän vuoden sotimisen jälkeen uhreja on tullut noin 400 000. Diktaattori istuu edelleen vallassa Damaskoksessa, koska Venäjä ja Iran ovat näin halunneet. Ulkovalloista kriisiin ovat sotkeutuneet myös Turkki, Libanonin Hizbollah-liike ja Yhdysvallat.
Alueen suurin sotilasmahti Israel on vielä pysynyt tapahtumista sivussa. Pääministeri Benjamin Netanjahun parin viikon takaisesta puheenvuorosta päätellen Israel ryhtyy kuitenkin toimiin, jos se kokee arkkivihollisensa Iranin toimet Syyriassa itselleen uhaksi.
YK ja muu kansainvälinen yhteisö ovat seuranneet sisällissotaa ilman kykyä puuttua tapahtumien kulkuun. Kykyä ei ole ollut, kun ei ole ollut yksimielisyyttä siitä, kenelle valta Syyriassa kuuluu.
Vähäinen toivon merkki virisi viime viikonloppuna, kun YK:n turvaneuvosto pystyi sopimaan Syyria-päätöslauselmasta. Siinä vaadittiin maahan tulitaukoa ”viipymättä”.
Lauselmaan jäi kuitenkin al-Assadin ja Venäjän mentävä aukko. Tekstin mukaan tulitauko ei koske operaatioita Isisiä ja al-Qaidaa tai äärijärjestöjen tukijoita vastaan.
Viime viikot Syyrian hallitus on Venäjän tuella pommittanut armottomasti Damaskoksen lähellä sijaitsevaa Itä-Ghoutan esikaupunkia, jossa asuu vajaat 400 000 syyrialaista. Hallitus on käyttänyt YK:n mukaan jälleen myös taistelukaasuja.
Itä-Ghoutan siviilit ovat esikaupunkia hallussaan pitävien sunnikapinallisten ihmiskilpinä. Tilanteen helpottamiseksi tiistaina tavoiteltu viiden tunnin tulitauko lääkkeiden kuljettamiseksi ja siviilien evakuoimiseksi epäonnistui.
Vaikka YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on kutsunut tilannetta ”helvetiksi maan päällä” ja Saksan liittokansleri Angela Merkel joukkomurhaksi, mitään nopeaa ratkaisua ei tilanteeseen näytä olevan, ei Itä-Ghoutassa eikä koko Syyriassa.
Juuri nyt todennäköiseltä näyttää se, että sota jatkuu kunnes siihen sekaantuneet ulkovallat – ennen kaikkea Venäjä ja Iran – saavat hallituksen vastustajat lopullisesti nujerretuksi. Se ei ole vielä lähellä. Toinen mahdollisuus on, että nuo tahot katsovat sodan kustannusten nousevan liian kalliiksi ja suostuvat sovintoon.
Jos ja kun sota venyy, kasvaa samalla myös riski, että ulkovallat ajautuvat vaikkapa onnettomien sattumien kautta sotimaan toisiaan vastaan.
Paras vaihtoehto olisi, jos merkittävimmät sotaan sekaantuneet tahot pystyisivät sopimaan tiestä rauhaan. Se merkitsisi todennäköisesti Syyrian jakamista osiin.
Nykyisen Syyrian rajojen sisälle on kestävää rauhaa ilmeisen mahdotonta rakentaa. Seitsemän sodan vuotta on kylvänyt maahan katkeruutta ja kostonhalua vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin.