Pääkirjoitus

Se ei kerta kaik­kiaan käy

Ministereiden määrää ei pidä lisätä vain sen takia, että perussuomalaiset eivät uskalla pullauttaa tulevaa ex-puheenjohtajaa hallituksesta. Kenellekään ei tässä vaiheessa pitäisi tulla yllätyksenä, että joidenkin ministereiden työtaakka on suuri.

Keskustelu ministereiden määrän kasvattamisesta hallituksen puoliväliriihen yhteydessä on saanut uutta pontta. Jo hallitusta muodostettaessa tiedettiin, että yksittäisten ministereiden työtaakka on vaarassa kasvaa liian suureksi varsinkin kun edessä oli mittavia uudistuksia.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) halusi pitää kiinni siitä, että ministereitä ja myös valtiosihteereitä nimitetään aiempaa vähemmän.

Tarkoitus oli vähentää siiloutumista ja työskennellä avokonttorissa. Ministeriöitä niputettiinkin yhden ministerin alaisuuteen. Taustalla oli myös halu näyttää kansalaisille mallia säästämisestä ja uudenlaisesta ajattelusta.

Ministereitä nimitettiin 14 eli kolme vähemmän kuin edellisessä hallituksessa. Valtiosihteereitäkin on enää neljä, yksi kullakin ministeriryhmällä ja yksi pääministerillä.

Suotavaa olisi tuossa vaiheessa ollut, että valtioneuvostossa olisi ollut yhäkin vähintään yksi juristitaustainen ministeri, vaikka laki ei sitä enää edellytä.

Paineesta huolimatta perusteet ministereiden määrän lisäämiseksi ontuvat pahasti. Tällä kertaa voi mukailla Lapinlahden Lintujen korvamatoa ”se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy”.

Sokea Reettakin näkee, että toive lisäministereistä kumpuaa perussuomalaisten väistyvän puheenjohtajan Timo Soinin halusta pitää kiinni ulkoministerin salkusta.

Soinin itsetunnon hyväily ei ole kestävä peruste lisätä ministerien määrää. Perussuomalaisten pitäisi ratkoa sisäinen ongelmansa muilla keinoin. Uuden puoluejohdon miehuuskoe on hoitaa Soinin salkkukysymys kesäkuun puoluekokouksen jälkeen.

Kokemuksesta tiedetään, että uuden puheenjohtajan on parasta ottaa väistyneen puheenjohtajan kädessä ollut puolueen painavin salkku itselleen.

Hallituksen toimintakyvyn kannalta on välttämätöntä, että perussuomalaisten uusi puheenjohtaja on valtioneuvoston jäsen. Muutoin voisi epäillä puolueen hallitushaluja.

Varteenotettava puheenjohtajaehdokas Sampo Terho on sanonut ottavansa puheenjohtajana painavan ministeripestin. Kantaansa vielä panttaavan europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon tiedetään sanoneen, ettei puheenjohtajana välttämättä olisi hallituksessa. Se enteilisi jo hallituksesta lähtöä.

Yksi vaihtoehto olisi siirtää Timo Soini puhemiehen paikalle. Lojaalilla puhemies Maria Lohelalla tuskin olisi vaikeuksia tehdä tilaa tulevalle ex-puheenjohtajalle ja palata riviedustajaksi.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on ehtinyt lämmetä lisäministereille. Hän on arvioinut, että pieni kabinetti ei ole tuottanut tavoiteltuja hyötyjä. Sipilä on todennut, ettei lisäministereitä tule kuin korkeintaan työtaakan takia.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä kaavaillut uudet ministeripestit ja uudelleensijoittelut herättävät luonnollisesti suurta innostusta. Tehtäviä on jo ehditty jakaa. Maltti on nyt valttia. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.