Toimittajien murhat tuntuvat suomalaisessa elämänmenossa kaukaisilta, vaikka karmeita tapauksia tunnetaan läheltä, esimerkiksi venäläisen oppositiohenkisen Novaja Gazeta -lehden Anna Politkovskajan murha Moskovassa lokakuussa 2006.
Journalistit joutuvat muistuttamaan kerta toisensa jälkeen, että ammattitoimittajan murha loukkaa sananvapautta, vaikka se on tietenkin törkeä rikos henkensä menettänyttä ja hänen lähiomaisiaan kohtaan. Merkittävää tietoa tuottavien journalistien työn ydin lähtee nimittäin sananvapaudesta kansalaisten puolesta.
Sananvapaus kuuluu kaikkien ihmisten perusoikeuksiin. Suomen perustuslain 12. pykälän mukaan sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
Vapaus sanankäytön esteettömyyteen sisältää ajatuksen, että sanaa ja kuvaa ei sensuroida. Valtio tarkisti ja muokkasi julkista informaatiota Suomessa järjestelmällisesti viimeksi 60 vuotta sitten, jolloin se oli perusteltua sotaa käyvälle maalle. Kansalaisten paniikkimieliala haluttiin välttää kaunistetulla rintamakuvalla. Sotien jälkeisiä vuosikymmeniä on puolestaan kuvattu ulkopoliittisen itsesensuurin ajaksi.
Sananvapaus nyky-Suomessa mielletään helposti itsestäänselvyydeksi. Jottei historiaa tarvitse jossitella jälkikäteen, kaipaa nykyaika aina totuuden äänitorvia, jotka herättelevät näkemään, sensuroiko joku julkisuutta ja minkä takia.
Pahimmillaan keskustelupalstat lietsovat tunteenpurkauksiin, joihin harva antautuisi kasvokkain. Suomessa onkin jo annettu tuomioita herjauksesta internetin keskustelusivustoilla.
Internetin vapaan viestinnän huumassa tulee muistaa iänikuinen totuus, että vapaus lisää vastuuta. Kuten informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta huomauttaa tämän sunnuntain sananvapauden päivän haastattelussa Kalevassa, laki sananvapaudesta ei saisi jäädä välinesidonnaiseksi.
Vastuullisen median, etenkin laadusta huolehtivien lehtien ja niiden verkkosivustojen periaatteisiin kuuluu, että tietoa, mielipiteitä ja tunteita esitetään ensi sijassa avoimesti omalla nimellä, ilman pelkoa julkisuuden seurauksista.
Toimitustyön eettisiin periaatteisiin nojaava sivusto lähtee aina myös siitä, että ammattilainen tarkistaa sivustolle tulevan tiedon, kommentit tai tunteenilmaisut, mikä on kaukana ennakkosensuurista.

Kommentoi
"Vastuullisen median, etenkin laadusta huolehtivien lehtien ja niiden verkkosivustojen periaatteisiin kuuluu, että tietoa, mielipiteitä ja tunteita esitetään ensi sijassa avoimesti omalla nimellä, ilman pelkoa julkisuuden seurauksista." Kertokaa viisaat miten omalla nimellä, esim. työpaikkansa, koulunsa,... ongelmista, tms. kirjoittava säästyy työpaikka tai koulukiusaamiselta? Ei mitenkään! Mielipiteet tahtovat jäädä turhaksi hymistelyksi, jos nimimerkin suoja viedään. Nyrkkisääntönä nettikirjoittajille sanon yhden hyvän ohjeen. Ennen ENTERIN painallusta, lue teksti ja mieti voisitko sanoa kirjoittamasi asian päin naamaa, sille jolle tekstisi - mielipiteesi olet osoittanut! Jos voit - anna palaa!
Tökerö kirjoitus, jonka otsikointi jo epäonnistunut. Toimittajien murhilla perustellaan sitä että netissä yksityisten ihmisten pitäisi esiintyä omalla nimellään! Yksityisillä ihmisillä ei ole turvanaan "neljännen valtiomahdin" suojaa eikä mediakonsernin rahaa. Joka päivä luemme tapauksista joissa sananvapauden toteuttaminen johtaa työnantajan tai viranomaisen vainoon (työpaikan arvosteleminen, sosiaaliviranomaiset kieltävät etuuksia nettikirjoitteluihin vedoten).