Enemmistö suomalaisista haluaa eroon opetussuunnitelman mukaisesta ruotsin kielen opetuksesta kouluissa. Yli 60 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että kouluissa olisi kannattavampaa opiskella jotakin muuta kieltä kuin ruotsia.
Ruotsin opetuksen vastaisuus ilmenee Åbo Akademin yhdessä Vaasan yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa tekemästä kyselytutkimuksesta, johon osallistui tilastollisesti merkitsevä määrä vastaajia, yli 7 000 suomenkielistä. Kysely tehtiin syksyn aikana.
Laajan kyselyn vastaukset kuvastavat melko tarkasti suomalaisten tämänhetkisiä näkemyksiä kieliopinnoista. Kyselytutkimuksen tulokset kertovat pahoista asenneongelmista ruotsin kielen opiskeluun. Inho ruotsia kohtaan ja käsitys kielen tarpeettomuudesta perustuvat pelkkiin mielikuviin.
Kielteisyys ei sinänsä ole ihme. Yleinen ilmapiiri on jo pian parin vuosikymmenen ajan ruokkinut ruotsin vastaisuutta. Jo määritelmä ”pakkoruotsi” kuvastaa, millaisella arkipäivän tasolla keskustelu liikkuu.
Minkään muun kouluaineen etuliitteeksi ei ole keksitty sanaa pakko. Ilmaisu onkin ennen kaikkea propagandistinen kampanjaväline, jolla halutaan kielipoliittisista syistä moukaroida toista kotimaista kieltä.
Propagandan takia järkevä keskustelu koulun kielivalinnoista ja niiden kulttuurisesta ulottuvuudesta on jäänyt pakkoruotsista mekkaloinnin alle. Se lienee äänekkään mutta suhteellisen pienen vastustajaryhmän tarkoituskin. Ruotsin opiskelua ei silloin tarvitse nähdä laajemmassa yhteydessään, vaan pelkkä yhden sanan toistelu julkisuudessa riittää.
Vaikka ruotsi ei olekaan valtakieli, naapurimaan kielen osaamisesta on vain etua kaupankäynnissä ja muissa yhteyksissä kuten tieteessä ja taiteessa.
Ruotsin kieltä voi pitää ikkunana länteen. Ei tarvitse mennä kuin 1970-luvulle, jolloin ruotsi toimi henkireikänä. Neuvostoliiton käskystä julkaisukieltoon joutunutta kirjallisuutta julkaistiin Suomessa toisella kotimaisella.
Suomalaiset näkevät kirkkaasti kokonaisuuden, kun luovutaan pinnallisesta pakkoruotsikeskustelusta. Pienen maan voima on osaava ja kielitaitoinen väestö. Kaksikielisyydestä on Suomelle pelkkää hyötyä.
Åbo Akademin tutkimuksessa valtaosa vastanneista suhtautui myönteisesti ruotsalaiseen kulttuuriin Suomessa. Vastaajista 70 prosenttia oli sitä mieltä, että ruotsin kielen ja kulttuurin häviäminen Suomesta olisi sääli. Vaara olisi todellinen, jos kaksikielisyydestä luovuttaisiin.
Miltei puolet eli 45 prosenttia ilmoittaa, että olisi opiskellut koulussa ruotsia, vaikka se olisi ollut vapaaehtoista.
Tunkkainen ilmapiiri saattaisi saada tarvittavaa happea, jos Suomessa yleistyisi ajattelu pitää englannin ohella kaikkia naapurimaidemme kieliä tärkeinä.
Suomi on ollut itsenäistymisestään lähtien virallisesti kaksikielinen maa. Vuonna 2015 juhlimme myös kaksikielisyyden satavuotisuutta.
Pääkirjoitus