Kuntarakennetta selvittänyt virkamiestyöryhmä löi keskiviikkona pöytään juuri niin rajun esityksen kuin mitä ennakkotiedot kertoivat: jos esitys toteutuisi, Suomen kuntien määrä putoaisi nykyisestä 336:sta 66--70:een.
Aivan noin rajuna uudistusta tuskin viedään läpi. SDP irtautui jo virkamiesesityksen kuntaluvusta, mutta ei päätavoitteesta, kuntamäärän olennaisesta pudotuksesta. Kokoomuksen Jyrki Katainen ilmoitti pari viikkoa sitten, että vuoden 2015 keväällä Suomessa tulee olemaan noin 100 kuntaa.
Pomminvarmalta ei näytä Kataisen esillä pitämä aikataulukaan. Siihen suhtautui varauksella ainakin ylijohtaja Päivi Laajalan vetämä virkamiesryhmä.
Se näyttää kuitenkin varmalta, että kuntauudistus lähtee liikkeelle. Lähinnä vain enemmistöhallituksen yksimielisyyden murentuminen voisi sen estää.
Poikkeuksellisen radikaali uudistus aiheuttaa pelkoja ja vastustusta. On oikeutettuakin kysyä, miksi sille tielle aiotaan lähteä.
Rakenneuudistuksen tarpeen kuvaus löytyy virkamiestyöryhmästä selvityksestä. Sen mukaan joidenkin kuntien taloudellinen tila on jo nyt heikentynyt ja kuntien kyky huolehtia palvelujen järjestämisestä vaarantunut. Vuonna 2020 vähintään kolmannes kunnista tulee olemaan suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.
Raskaimmin ison kuntajoukon elinvoimaa syö väestökehitys. Väestön ikääntyminen, etenkin yli 75-vuotiaiden määrän kasvu, aiheuttaa kuntien taloudelle väistämättä kestämättömiä paineita. Tätä uhkakuvaa ei voi kiertää, se pitää kohdata.
Maassa ei vielä olla tilanteessa, jossa suurten ikäluokkien sairauskulut nousevat nopeasti. Tuo vaihe iskee kuitenkin päälle seuraavan vuosikymmenen aikana. Siihen on vastuullista varautua, jotta tuolle täysin palvelleelle kansalaisten joukolle voidaan turvata kunnolliset terveys- ja hoivapalvelut.
Tilannetta vaikeuttaa se, että maa näyttää entistä syvemmin jakautuvan menestyjä- ja häviäjäkuntiin. Jälkimmäisissäkään ei veroäyriä voi loputtomasti nostaa, eikä valtiota huutaa apuun. Valtion rahojen rajallisuus näkyi viimeksi keskiviikkona siinä, mitä maan varuskunnille kerrottiin tapahtuvan.
Vastuullisten poliitikkojen pitää uskaltaa katsoa maan kehitystä yli seuraavien ja sitä seuraavienkin vaalien. Raskaiden rakenteiden taakasta puhutaan paljon. Nyt kokeillaan, onnistuuko myös se vaikein osa, teot.
Olisi parempi, jos myös oppositio olisi mukana uudistustyössä. Ainakin keskustan ja perussuomalaisten johdossa tiedetään, että rakenteita pitää keventää. Keskusteluyhteys näyttää kuitenkin olevan poikki.
Kansalaisilla on lupa odottaa, että kuntauudistuksen perustavoite, palvelujen turvaaminen rakenteissa säästämällä, todella toteutuu. Nykyisen kuntajakolain takaama henkilöstön huima viiden vuoden irtisanomissuoja pitää uskaltaa kyseenalaistaa siksikin, että yleiset irtisanomisajat ovat maassa kuukauden ja puolen vuoden välillä.
Kaikkiaan keskustelussa unohtuu liian usein se, että kunnat ovat olemassa ennen kaikkea asukkaitaan varten.
Kommentoi
kyllä rajat ovat tärkeitä!
Mitä isompi kunta sen velkaisempi ja suuremmat palvelukustannukset asukastakohden.Esimerkkinä Helsinki.
Kalevan toimittaja kyllä muista ihmisistä tekisi työttömiä, kun oma palkka on turvattu!
Kuntien kulurakenteesta hallinto vie 3-6%, mikä ei hirveästi tuota säästöjä jos kuntia aletaan yhdistellä. Etenkin kun väistämättä isompi kuntayksikkö johtaa siihen, että tarvitaan uusi väliporras mikä omalta osaltaan kasvattaa hallinnon kuluja. Päätöksenteko vain karkaa entistä kauemmas tavallisen kansalaisen arjesta. Kokoomuksella on kiire ajaa uudistus läpi ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotta uudet vaalipiirit olisivat koostumukseltaan Kokoomusta suosivia. Keskusta vastustaa siksi, että he tietävät joutuvansa tässä häviölle ja menettävät vaalipiirirakenteesta johtuen eduskuntapaikkoja Kokoomukselle.