Ruotsin taito ei enää pitkään aikaan ole ollut edellytys Suomen kansainvälisissä suhteissa. Sen sijaan pakkoruotsi muistuttaa jo rakenteellista ongelmaa, mikä pitäisi poistaa.
Keskustelu ruotsin kielen asemasta koulussa saa uutta puhtia, kun kansalaisaloite ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta kaikilla kouluasteilla keräsi riittävästi allekirjoituksia. Keskustelu pakkoruotsista on viime vuodet vellonut vapaasti eri foorumeilla. Mielipiteitä on esitetty puolesta ja vastaan.
Keskustelussa on syytä pitää pää kylmänä, ettei sorruta kansallismieliseen kiihkoiluun. Kansalaisaloitteen takana olevan Vapaa kielivalinta-yhdistyksen puheenjohtajana toimii perussuomalainen professori Ilmari Rostila Tampereelta.
Kansalaisaloitteen myötä kielikysymyksestä päästään keskustelemaan rauhassa siellä, missä asiasta päätetään eli eduskunnassa.
Aloitteessa esitetään, että hallitus ja eduskunta ryhtyvät toimiin ruotsin kielen opiskelun muuttamiseksi vapaaehtoiseksi. Kansalaisaloitteen eduskuntakäsittely ei vielä ole tae muutoksesta, mutta ainakin tunteikkaaseen asiaan joudutaan ottamaan kantaa.
RKP:ssä keskustelu toivotetaan virallisesti tervetulleeksi, kun osapuolet pääsevät perustelemaan kantojaan. RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund toivoo kuitenkin, että ruotsin kielen vapaaehtoisuutta ajavat tahot lyövät korttinsa pöytään ja kertovat, onko taka-ajatuksena lopulta ruotsin kielen kansallisen aseman muuttaminen. Tähän on reilua vastata rehellisesti.
RKP:llä on syvä huoli kielen asemasta nyt ja tulevaisuudessa, sillä puolueen keskeisiä tehtäviä on puolustaa ruotsin kieltä Suomessa. Puolue onkin ollut vuosikymmeniä jatkuvasti hallituksessa varmistamassa asemiaan.
Merkittävä takaisku koettiin 2005, jolloin ruotsista tuli ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoinen. Ruotsin kirjoittaminen romahti.
Menneeseen tarrautumisen sijaan on aika tunnustaa, että ruotsin kieli ei enää pitkään aikaan ole ollut edellytys Suomen kansainvälisissä suhteissa.
Tärkeämpiä kieliä ovat englanti, saksa, ranska, espanja, portugali, venäjä, kiina, arabia ja japani. Ruotsi haukkaa tästä paletista osansa, jolloin se on pois muilta kieliltä. Sen sijaan ruotsin kieli sopii hyvin valinnaisten kielten joukkoon.
Pohjoismaisessa yhteydessä vaalittu skandinaaviska on sekakieltä, jota on vaikea ymmärtää. Pohjoismaiset yhteydet ovat edelleen tärkeitä, mutta niiden takia ei kaikkien ikäluokkien tarvitse opetella ruotsia koulussa. Naapurimaissa ei pohjoismaisen yhteistyön nimissä ole pantu vastavuoroisesti painoa suomen kielen opiskelulle.
Viime päivinä on puhuttu paljon rakenteellisten uudistusten tarpeellisuudesta. Rakenteellisten ongelmien purku on vaikeaa, mutta kokonaisedun mukaista.
Vuodesta toiseen vastentahtoisesti pakollisena opiskeltava ruotsi, jota enemmistö kansalaisista ei koskaan tarvitse, on iso rakenteellinen ongelma. Kielellisen vähemmistön oikeuksista on pidettävä kiinni, mutta se ei edellytä ruotsia pakollisena oppiaineena.
Ruotsin kielen merkitys nuorison keskuudessa on vähäinen. Ei siis ihme, että kansalaisaloitteen nimistä jopa puolet on kerätty musiikkifestivaaleilla jalkatyönä.