WHO:n tutkimuksen mukaan suomalaislapset ja -nuoret ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä. Tämä ei ole koko totuus, sillä hyvinvointi riippuu paljon perheen vauraudesta.
On lottovoitto syntyä Suomeen. Tälle hokemalle löytyy perusteita kansainvälisistä onnellisuutta kartoittavista selvityksistä.
Maailman terveysjärjestön WHO:n viime viikolla julkistama kyselytutkimus tukee kuvaa onnellisuudestamme. Sen mukaan suomalaiset lapset ja nuoret ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä.
Johtopäätökset kertovat keskiarvoista. Ääripäät saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan, myös Suomessa. Hyvän olon tunne sen paremmin kuin mitattavissa oleva hyvinvointi eivät jakaudu tasaisesti.
Merkillepantavaa on, että eri tuloryhmien jälkikasvun välinen eriarvoisuus on kasvanut sitten edellisen, neljä vuotta tehdyn tutkimuksen, jolloin tätä ei ollut havaittavissa.
WHO:n Euroopan toimiston julkaisemaan terveysraporttiin kerättiin tietoja 11-, 13- ja 15-vuotiailta vuosilta 2009–2010. Tutkimukseen vastaisi yli 200 000 nuorta liki 40 maasta. Suomesta vastaajia oli 6 600 kaikkiaan 380 koulusta. Näin ollen otosta voidaan pitää kattavana.
Suomalaiset lapset ja nuoret ovat kyselyn mukaan varsin tyytyväisiä elämäänsä. Niillä teini-ikäisillä, joilla muuten menee mukavasti, paineita aiheuttaa lähinnä ulkomuotoon liittyvä tyytymättömyys, mikä kuuluu myös ikään. Tyttöjä askarruttaa ulkonäkö kaksi kertaa enemmän kuin poikia. Toisaalta pojat ovat selvästi tyttöjä pulskemmassa kunnossa.
Ainoastaan kouluviihtyvyydessä suomalaislapset ja -nuoret ovat lähellä tutkimusmaiden häntäpäätä. Tätä voi pitää hienoisena yllätyksenä, kun ottaa huomioon, millaisissa oloissa koulua joudutaan käymään monissa heikomman elintason maissa. Tulosta voi selittää osaltaan näille ikävuosille tyypillisellä ryhmäkäyttäytymisellä. Kukapa tuonikäinen suomalaisnuori kehtaisi sanoa pitävänsä koulunkäynnistä?
Elintasolla on tutkimuksen mukaan yhteyttä nuorten ja lasten kokemaan onnellisuuteen. Mitä rikkaammissa oloissa lapsi ja nuori elää, sitä herkemmin hän ilmaisee olevansa tyytyväinen elämäänsä.
Koska perheen asemalla on merkitystä, vastaavasti heikommin toimeentulevien perheiden lapset ja nuoret kokevat olonsa muita huonommaksi.
Perheen taloudellisella asemalla näyttää olevan selvä yhteys hyvinvointiin myös siinä mielessä, että mitä paremmin perhe voi taloudellisesti, sitä terveellisempiä lapset ovat.
Vauraampien perheiden jälkikasvu harrastaa ja liikkuu enemmän kuin köyhemmät ikätoverinsa. Niinikään ruokailutottumukset vähävaraisilla ovat muita epäterveellisemmät. Tämä näkyy muun muassa siinä, syödäänkö perheessä säännöllisesti aamiaisia ja kuuluvatko hedelmät ruokapöytään.
Koululla on tärkeä merkitys kotioloista johtuvan eriarvoisuuden tasoittajana. Vaikka suomalainen koulujärjestelmä tukee tasa-arvoisuutta, se ei kykene poistamaan eri yhteiskuntaluokkien eroja.
Jos yhteiskuntaluokkien erot jatkavat kasvuaan, se tietää suuria ongelmia tulevaisuudessa. Siksi asiaan pitää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.