Jokamiehenoikeuksiin ei pidä kajota ihan vähällä. Ulkomaisia marjanpoimijoita tarvitaan, koska suomalaiset ovat laiskoja marjastajia. Oikeuksia pitää selittää heille enemmän.
Ei mene kesää, ettei nousisi perikansallisen kateellisuuden sävyttämää keskustelua siitä, saavatko ulkomaiset marjanpoimijat tulla Suomeen poimimaan mustikat, hillat ja puolukat suomalaisten nenien edestä. Tämäkään kesä ei ole poikkeus.
Tällä kertaa jokamiehenoikeuksien rajoittamista eivät nostaneet kateelliset rivisuomalaiset, vaan Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK.
MTK esittää, että esimerkiksi marjojen ohjattu ja laajamittainen kaupallinen poiminta olisi rajattava jokamiehenoikeuksien ulkopuolelle ja säädeltävä esimerkiksi ulkoilulailla.
Jokamiehenoikeudet ovat ikiaikainen ja supisuomalainen perinne. Niiden perusteella luonnossa saa liikkua ja poimia sen makoisia tuotteita melkoisen vapaasti, kunhan käyttää tervettä järkeä ja noudattaa hyviä tapoja.
Oikeudet ovat periytyneet sellaisinaan ajalta, jolloin suomalaiset keräsivät luonnonantimia, esimerkiksi marjoja, aivan eri mittaluokassa kuin nykyään. Ulkomaalaispoimijoita suurempi ongelma on nykyään pikemminkin se, että valtaosa marjoista märkänee metsiin.
Suomalaiset ovat laiskistuneet lähtemään itse marjametsään. Niin kauan kuin näin on, ulkomaalaispoimijat ovat luonteva ratkaisu. Valtaosa marjasadosta olisi poimittavissa haja-asutusalueilla, joiden väestöstä yhä pienempi osa on marjanpoimintakunnossa.
Onkin parempi, että marjoja poimii joku kuin että niitä ei poimi kukaan.
Kotimaiset marjat ovat tärkeätä ja terveellistä raaka-ainetta paljon työpaikkoja tarjoavalle elintarviketeollisuudelle. Koska suomalaiset suhtautuvat muutenkin ulkomaiseen ruokaan epäluuloisesti, kotimaisten marjojen jättämisellä entistä enemmän metsiin voisi olla kielteisiä terveysvaikutuksia marjojen vähentyvän syönnin takia.
Tuottajaliitto esittää, että kaupallista marjanpoimintaa, ratsastusta yritystoimintana yksityisteillä ja -metsissä sekä koiravaljakkosafareita tulisi säännellä esimerkiksi ulkoilulailla. Tällaisen lain valvonta olisi niukkenevien resurssien oloissa ja pinta-alaltaan suuressa Suomessa kuitenkin käytännössä hyvin vaikeaa ellei peräti mahdotonta.
Tärkeintä on jokamiehenoikeuksien vastuullinen käyttö. Ulkomaisia marjanpoimijoita käyttävien yritysten olisi syytä kiinnittää lisähuomiota heidän perehdyttämiseensä hyviin tapoihin.
Jokamiehenoikeudet eivät tarkoita sitä, että metsissä ja soilla saisi tehdä mitä tahansa. Tämä saattaa jäädä epäselväksi kovien tienestien perässä oleville, kovaa työtä tekeville ulkomaisille marjastajille.
Ympäristöministeriö valmistelee jokamiehenoikeuksia käsittelevää julkaisua. Sen on määrä ilmestyä loppukesästä. Toivon mukaan julkaisussa kiinnitetään huomiota oikeuksien vastuulliseen käyttöön.
Jokamiehenoikeuksia on vaikea rajata kansallisuuden mukaan eikä siihen ole syytäkään. Sen sijaan yritysten ulkomaisille marjastajille haikailemalle oikeudelle tehdä muita töitä ilman työlupaa ei ole perusteita.