Kunnissa meno ei voi jatkua kuin entisessä Kreikassa. Hälytyskellojen pitää soida viimeistään nyt järkevien ratkaisujen ja uudistusten aikaansaamiseksi.
Kunnilla on kuntauudistuksesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistuksesta riippumatta lähivuosina edessään talouden hevoskuurit.
Kuntien talous on notkahtanut viime vuonna pahasti miinuksen puolelle, eivätkä lähivuodet näytä yhtään paremmalta. Menojen kasvu ei voi jatkuvasti ylittää tuloja. Hälytyskellojen pitää soida viimeistään nyt järkevien ratkaisujen aikaansaamiseksi.
Kunnat ovat velkaantuneet keskimäärin miljardin euron vuositahtiin, mutta viime vuonna velanotto repesi jo 1,5 miljardiin euroon samaan aikaan, kun verotulot ovat romahtaneet. Velkaa on otettu niin investointeihin kuin käyttömenoihin.
Yhdistelmä on kestämätön ja ongelmat kärjistyvät entisestään huonoina aikoina. Kuntien hurjana laukkaava velanotto on saatava hallintaan, tavalla tai toisella.
Kuntatalouden toinen puoli ovat valtion kunnille määräämät lakisääteiset tehtävät, jotka ovat ryöpsähtäneet kasvuun 1990-luvulta lähtien. Alkuvuoden aikana kunnille on ehditty sälyttää vielä parikymmentä uutta tehtävää. Kuntauudistuksessa niitä on tarkoitus karsia.
Valtion sääntely on paikoin ylittänyt mielikuvituksen rajat. Valtio ei enää jatkossa voi, eikä toivon mukaan halua, määrätä yksityiskohdista, vaan kunnat kuntauudistuksen ja sote-uudistuksen ryydittämänä hakevat toimivia ja taloudellisesti järkeviä ratkaisuja kuntalaisten palvelemiseen.
Kalevan kuntapäättäjien ja luottamushenkilöiden keskuudessa tekemä kysely paljastaa, että kuntapäättäjät ovat tietoisia talouden kehnosta tilasta. Kirvestä ei silti ole heitetty kaivoon. Kunnissa suhtaudutaan tulevaisuuteen luottavaisesti.
Optimismi on hyvä asia, mutta samalla on syytä olla realisti. Kuntien toiveikkuus on osittain katteetonta ja lepää velkamaton päällä. Parasta olisi, että luottamus tulevaisuuteen merkitsee sitä, että kunnissa kyetään tekemään ratkaisuja, eikä sorruta vetkutteluun.
Väestön ikääntyminen ja eläköityminen jatkuvat voimakkaina aina vuoteen 2020 saakka. Voimavarat pitäisi suunnata siihen, että pääsemme kunnialla mäennyppylän yli, jonka jälkeen alkaa helpottaa. Nykymallilla rinnettä ei kunnissa pystytä kipuamaan, kun taakkana ovat suuret velat ja toimintaa jäykistävät rakenteet.
Kalevan kyselyyn osallistuneet kuntapäättäjät ovat oikeassa hakiessaan säästöjä palveluiden sisällöistä ja henkilöstöstä. Jatkuvat veronkorotukset ja velanotto ovat tosiasioiden valossa poissuljettuja vaihtoehtoja.
Rapakunnossa olevien kuntien on turha pyristellä tutkainta vastaan ja kuvitella, että valtionosuudet jatkuvat entiseen malliin. Valtionosuusjärjestelmän uudistus on paljastanut, että valtionosuuksia on maksettu parikymmentä vuotta väärin perustein.
Kuntapäättäjien kannattaa viimeistään nyt katsoa tulevaisuutta yhtä vuotta ja vaalikautta pidemmälle. Minkälainen on se väestörakenne, työssäkäyntialueet ja toimivat kokonaisuudet, joiden puitteissa jatketaan.