Sosiaaliseen mediaan ladatut odotukset ovat olleet ylimitoitettuja, kun havaittiin, että se on vain yksi keino pitää yhteyksiä ja vaihtaa tietoja, jotka ennen hoidettiin puhelimitse tai kirjeitse.
Tieto leviää nopeasti, mutta eri asia on, miten relevanttia sisältö on. Sosiaalisen median käyttö on vähentynyt ja käyttötapa on muuttunut. Kaikille avoimien sivustojen sijaan keskitytään pieniin yhteisöihin tai työpaikkojen sisäisiin järjestelmiin.
Moni on havahtunut miettimään, mitä virheitä on tehnyt, kun on vastannut kaikkiin pyyntöihin ja päivittänyt tietojaan avomielisesti.
Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Henkilökohtaisten tietojen leviämisellä voi olla kiusallisia seurauksia. Kuka tahansa voi antaa vääriä tietoja tai levittää arkaluonteista materiaalia. Klikkaukset, kommentoinnit, tykkäykset ja linkitykset tallentuvat pahimmassa tapauksessa ikiajoiksi bittimaailman koko ajan laajenevalle linnunradalle.
Nettiä on lähes mahdoton padota. Tietoja on vaikea poistaa jälkikäteen ja hakukoneyhtiöt pesevät asiassa kätensä. Päätösvalta omasta yksityisyydestä on pitkälti menetetty. Yksin tietokoneensa tai älypuhelimensa ääressä istuvat nuoret ovat päätyneet jopa itsemurhiin nettikiusaamisen takia.
Sosiaalisesta mediasta on tullut naapureiden ja työtovereiden kyttäyspaikka.
Työnhaussa on törmätty kummalliseen ongelmaan. Lain mukaan netin hakukoneilla saa hakea tietoja työnhakijasta vain tämän luvalla. Muussa tapauksessa kaikkien tietojen pitää perustua hakemukseen ja haastatteluun. Hakija on hankalassa välikädessä, sillä luvan epääminen voidaan tulkita ongelmiksi. Työantaja puolestaan haluaa varmistua työntekijän sopivuudesta.
Tekninen kehitys on kiitänyt lainsäädännön ohi. Lain noudattaminen perustuu pelkästään työpaikkojen ja rekrytointifirmojen hyviin käytäntöihin. Outoa on, että laki kieltää työnantajalta tiedon, joka on kaikkien muiden ulottuvilla. Kiusaus kurkata netistä hakijoiden tietoja onkin suuri, kun kiinnijäämisen riski on olematon.
Netti on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on elettävä. Ilmeistä on, että kansalaiset tarvitsevat yhä lisää valistusta sosiaalisen median varjopuolista. Myös työnantajat voivat käyttää tervettä järkeä ja jättää nettitiedot omaan arvoonsa. Netissä pyörivät tietävät, että joskus voi haksahtaa tyhmiin mutta harmittomiin juttuihin.
Jos ilmapiiri kehittyy siihen suuntaan, että hakukoneyhtiöt halutaan vastuuseen internetissä olevista aineistoista, vaatii se sekä kansallista että kansainvälistä yhteistyötä ja uutta lainsäädäntöä. Suomessakin älähdettiin Googlelle pihanäkymien kuvauksesta.
Yksityisyyttä voi olla vaikea suojata, mutta aivan mahdotonta se ei ole, jos internetin hakukonefirmojen vastuuta lisätään. Sekin aika voi vielä koittaa.
Kommentoi