Sosiaalipolitiikassa arvot ovat koventuneet. Pitkäaikaistyöttömiin, päihdeongelmaisiin ja maahanmuuttotaustaisiin suhtaudutaan kunnissa entistä ynseämmin.
Sosiologi Arto Selkälän tuore sosiaalijohtajien haastatteluaineistoon pohjautuva väitöskirja kertoo asenteiden koventuneen 1990-luvun lopusta lähtien.
Kunnissa noudatetaan sosiaali- ja terveyspuolella enenevässä määrin politiikkaa, joka korostaa kansalaisvastuuta. Samaan aikaan tukipolitiikkaa on kiristetty moraalisin perustein.
Yksilön vastuuta on syytäkin korostaa, kun kyseessä ovat hyvässä asemassa olevat ihmiset. Huono-osaisuutta ja kurjuutta ei sitä vastoin voida selittää pois pelkästään yksilön omilla toimilla.
Selitys on liian yksinkertaistava, kun vaikeuksissa olevilta ihmisiltä edellytetään vastuuta, joka on ristiriidassa heidän käytössään olevien keinojen kanssa. Asenteissa on kaikuja yksilöihanteita korostavasta pärjäämisen kulttuurista, mutta myös konservatiivisesta luokkayhteiskunta-ajattelusta.
Kovat arvot yhdessä rakenteellisten ongelmien kanssa panevat vähäosaiset ahtaalle.
Suomessa on vuosikausia tutkittu ja puhuttu kannustin- eli työttömyysloukusta. Ongelma on läpivalaistu perusteellisesti, mutta toimet loukun purkamiseksi ovat toistaiseksi olleet vähäiset ja kilpistyneet moralisointiin ja poliittiseen väittelyyn.
Työnteon pitäisi aina kannatta on tuttu ja hyväksytty hokema. Se pitäisi kirkastaa niin toimivaksi käytännöksi, ettei yksilön tarvitse miettiä ja laskea, onko työnteko suhteessa tulonsiirtoihin kannattavaa vai ei.
Järjestelmän pitää tuuppia yksilöitä tarmokkaasti oikeaan suuntaan, eikä jumittaa heitä väärään paikkaan.