Sunnuntaina pidettävien seurakuntavaalien viikko sitten päättynyt ennakkoäänestys enteilee perinteisen alhaista äänestysprosenttia. Esimerkiksi Oulussa ennakkoon äänesti alle seitsemän prosenttia äänoikeutetuista, samoin muissa suurissa kaupungeissa yllettiin vain muutamaan prosenttiin.
Äänioikeutettuja on 3,3 miljoonaa, kaikki yli 16-vuotiaat evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat kansalaiset. Edellisissä seurakuntavaaleissa neljä vuotta sitten koko maan äänestysprosentti jäi alle 17:n. Näin alhainen kiinnostus vaaleja kohtaan panee kysymään, onko tässä mieltä. Voitaisiinko seurakuntalaisten ääni saada kuulumaan paremmin jollakin muulla tavalla?
Vaalit ovat raskas ja kallis järjestelmä varsinkin kun ne eivät tunnu kiinnostavan suurinta osaa kirkkoon kuuluvista.
Asiaan vihkiytymättömille koko vaaliasetelma kirkkovaltuusto- ja seurakuntaneuvostoehdokkaineen näyttää monimutkaiselta. Harvat seurakuntalaiset tietävät, mitä kumpikin organisaatio tekee.
Äänestäjiä vieraannuttavat myös ehdokaslistojen oudot nimet. Useimmille ne eivät kerro mitään.
Kirkko on joutunut kovaan pyöritykseen viime vuosina milloin mistäkin asiasta. Julkinen keskustelu kirkon kipukohdista on lisännyt kirkosta eroamisia. Eroaminen käy nykyään helposti internetissä eikä syytä tarvitse selitellä kenellekään.
Toisaalta viime aikoina on yleistynyt myös paluu takaisin kirkkoon. Sekin käy yhtä kätevästi eikä syytä siihenkään tarvitse sen kummallisemmin perustella. Nopealiikkeisimmät ovat ehtineet erota ja liittyä jo useamman kerran. Tämä kuvaa hyvin ajan henkeä ja kansalaisten muuttunutta suhdetta kirkkoon.
Pääkirjoitus