Koulunkäynti ja opiskelu ovat meillä maksuttomia. Näin on jatkossakin. Eri asia on, onko ilmainen yliopistokoulutus tarjottava myös ulkomaalaisille opiskelijoille.
Maksulliset korkeakoulut ovat rantautuneet Suomeen. Helsingissä on kolme yksikköä, jotka tarjoavat opetusta maksua vastaan. Ensimmäisenä maksullisissa koulutuspalveluissa olivat asialla virolaiset.
Koulunkäynti ja opiskelu on meillä maksutonta peruskoulusta yliopistoon. Maksuttomuudesta on haluttu pitää kiinni kaikissa olosuhteissa. Tasa-arvoisen koulutusyhteiskunnan perusperiaatteisiin kuuluu, että opetus on yhteiskunnan tarjoama mahdollisuus, joka avaa väylän kaikille, varallisuudesta riippumatta.
Pieni kansakunta on halunnut taata sen, että kaikki lahjakkuusresurssit voidaan ottaa käyttöön. Vaurautta on kertynyt sen verran paljon, että peruslinjausta ei ole tarvinnut kyseenalaistaa. Järjestelmä on osoittanut toimivuutensa.
Kokonaan toinen kysymys on, onko veronmaksajien tarjottava ilmainen korkeakouluopetus myös ulkomaisille opiskelijoille.
Yliopistojen lukukausimaksuihin on suhtauduttu penseästi, eikä edes ulkomaisilta opiskelijoita ole haluttu periä maksuja. Se ei ole silti aiheuttanut Suomeen varsinaista opiskelijaryntäystä.
Harvat ja valikoidut opiskelijat sitä vastoin ovat tulleet kaukaakin opiskelemaan Suomeen. Kansainvälistymisen ja verkostoitumisen tarve on pitänyt lukukausimaksut poissa yliopistoista, ainakin toistaiseksi.
Kuitenkin ulkomailla opiskelee tuhansittain suomalaisnuoria, joille lukukausimaksut eivät ole hidasteena tai esteenä. Ulkomailla tapahtuva maksullinen opiskelu arvotetaan kannattavaksi sijoitukseksi.
Suomessa toimivien yksityisten korkeakoulujen volyymit ovat pisara meressä muuhun maksuttomaan tarjontaan verrattuna. Näyttää kuitenkin siltä, että myös lukukausimaksulliselle opetukselle on jossain määrin tilausta.
Opintoja halutaan suorittaa omaan tahtiin, nopeasti tai töiden ohessa. Maksullinen opetus on vaihtoehto myös niille, jotka yrityksistä huolimatta eivät ole päässeet pääsykokeista läpi.
Lukukausimaksuja kokeillaan myös suomalaisissa korkeakouluissa. Kolmessa yliopistossa, Oulu mukaan lukien, on 2010–2014 kestävässä kokeilussa peritty EU:n ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta ulkomaalaisilta opiskelijoilta lukukausimaksuja.
Opetusministeriön alulle panema kokeilu on ontunut pahasti, siinä on paljon aukkoja, eikä jatkosta ole tietoa. Yliopistoissa ollaan ymmällään, mitä tehdä opiskelijoille, kun kokeilu loppuu ensi vuonna.
Epäonnistuneesta kokeilusta ei pidä vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sen sijaan on arvokeskustelun paikka, ulotetaanko lukukausimaksut yliopistoissa kaikkiin ulkomaalaisiin opiskelijoihin.
Rahoituksen kanssa kamppailevat yliopistot voisivat perustaa ulkomaalaisille tarkoitettuja maksullisia opetusohjelmia. Jos kysyntää on, mikä estää perimästä lukukausimaksuja. Muualla maailmassa järjestelmä näyttää toimivan.
Mutu-tuntuman sijaan kaivataan silti tutkimusta hyödyistä, joita ulkomaalaisten opiskelijoiden rahoittamisesta saadaan.