Toukokuun 7. päivänä tulee kaksi vuotta siitä, kun keskustelu suomalaisen vaalirahoituksen hämärästä puolesta ryöpsähti toden teolla liikkeelle. Ketsuppipullon korkin ampui irti keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin lausunto, jonka mukaan hän ei tehnyt lain vaatimaa ilmoitusta vaalirahoittajistaan, koska ilmoituksen tekemättä jättämisestä ei rangaista.
Kohta paljastui, että suuri joukko kansanedustajia oli toiminut aivan samalla tavoin. Lainsäätäjät olivat siis pitäneet lain vaatimuksia pilkkanaan. Tarkempi tapahtumien penkominen myös osoitti, että suurta ehdokasjoukkoa oli tukenut poikkeuksellisen avokätisesti liikemiesryhmä, jolla oli eri puolilla maata kaavoitukseen ja kauppapaikkoihin liittyviä pyrkimyksiä. Tukea oli jaettu hövelisti etenkin niille ehdokkaille, joiden kotinurkilla hankkeita oli.
Edelleen on syytä muistaa, että vaalituen antaminen on laillista. Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksen liikemiesten ohella sitä jakoivat viime vaaleissakin esimerkiksi ammattiliitot ja niihin kuuluvat yhdistykset sekä työnantajiin kytkeytyvä TT:n säätiö. Ketään ei ole tähän mennessä tuomittu esimerkiksi lahjuksen ottamisesta kansanedustajana tai lahjuksen antamisesta kansanedustajalle. Yhtä kansanedustajaa epäillään lahjuksen vastaanottamisesta elinkeinotoiminnassa.
Moraalisesti vähintäänkin kyseenalaisia asioita on kuitenkin noussut pintaan kasapäin: tietoja rahoittajien ja poliitikkojen erikoisista riippuvuussuhteista, pyrkimyksiä salailla näitä kytköksiä ja tukisummia, kytkentöihin liittyvää epäuskottavaa muistamattomuutta, joka uusimpien paljastusten perusteella koskee erityisesti pääministeri Matti Vanhasta (HS 14.4.). Tähänastisten paljastusten perusteella hän on ollut paljon tiiviimmässä yhteydessä esimerkiksi talousrikoksista tuomitun liikemies Arto Merisalon kanssa kuin mitä alun perin antoi ymmärtää.
Vaalirahakohulle ei näy loppua. Tilanne on jo johtanut siihen, että moni kansalainen lukee nyt poliittisten päättäjien toimintaa mielessään syvät epäilykset näiden motiiveista: minkä rahoittajatahon asialla tämä tai tuo poliitikko nyt on?
Olisi väärin väittää, maata johtaa ostettujen päättäjien kaarti. Silti epäluottamus päätöksentekoa kohtaan on niin laajaa, että ei ole liioiteltua puhua järjestelmän legitimiteetti- eli luottamuskriisistä. Se on kansanvallalle vaarallinen häiriötila.
Historian esimerkit kertovat, mihin luottamuskriisit voivat pahimmillaan johtaa. Suomessa ei tällä hetkellä ole syytä pelätä esimerkiksi oikeisto- tai vasemmistolaisten radikaaliryhmien nousua. Äärimmäisen vahingollista on kuitenkin jo se, jos kansa menettää luottamuksensa poliittiseen järjestelmään niin, ettei enää välitä äänestää vaaleissa. Jos tälle uhkaavalle näkymälle ei tehdä mitään, on jokseenkin yhdentekevää pohtia esimerkiksi keinoja, joilla pienten poliittisten ryhmien näkyvyyttä vaaleissa kohennetaan.
Vaalirahakohu on samalla jättänyt varjoonsa monet suuret teemat, joissa kansalaiskeskustelullakin olisi tärkeä sijansa. Maan olennaisimmat tulevaisuuskysymykset liittyvät esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, energia- ja ilmastoratkaisuihin, väestön ikääntymiseen ja eläkkeiden rahoitukseen sekä Suomen taloudellisiin selviämiskeinoihin. Hallituksen aloitteellisuus on näissä kysymyksissä lähes täysin hiipunut. Vaikeita päätöksiä on lykätty tai ulkoistettu työryhmien pohdittavaksi.
Poliittisen järjestelmän uskottavuuden ja kansakunnan edessä olevien haasteiden takia ensi vuoden huhtikuuksi osuvat eduskuntavaalit ovat liian kaukana. Asioihin pitää päästä tarttumaan puhtaalta pöydältä, kansalaisten luottamusta nauttivien päättäjien voimin jo ennen sitä. Tästä syystä eduskuntavaalien järjestämiseen jo tulevana syksynä, viimeistään lokakuussa, on täydet perusteet.
Vaalien järjestämistä vasta ensi keväänä ei enää voi perustella vaikealla taloustilanteellakaan. Maa on nousemassa taantumasta. Taloudellista kriisiä ei enää ole. Poliittinen kriisi sen sijaan syvenee. Enää ei ole edes merkitystä sillä, mikä kohussa on lopulta faktaa ja mikä ei ole. Suuri yleisö on tapahtuneesta täysin ymmällään. Luottamus saadaan takaisin vain aikaistetuilla eduskuntavaaleilla.
Kommentoi
Onkos Kaleva kysellyt vaalimainostajien rahojen alkuperää? Kaikki on kelvannut, niin työntekijöiden jäsenmaksut, kuin NovaGroupin lahjoittamatkin. Ja nyt hurskastellaan. Oi äiti..
Hävetkää siellä Kalevassa, jos osaatte! Raha on kelvannut teillekkin. On myyty kallista mainostilaa kaikille puolueille ja firmoille. Penniäkään ette ole palauttanut, toisin kuin puolueet! Nyt sitten itkette uusia vaaleja, että pääsisitte rahastamaan uudestaan. HYI!
Kerrotko päätoimittaja,kenellä on oikeus hajoittaa hallitus ja määrätä uusien eduskuntavaalien päivämäärä. Niinkuin kerroitte,taloudellista kriisiä ei ole,poliittinen kriisi ratkaistaan vain jos eduskuntavaalit pidetään omalla paikallaan ja päivämäärillä. Aikaistamisella ei saavuteta mitään,ehkä luottamuspula??
Tähän on tultu! Toimittajat TOSIAAN luulee olevansa lain yläpuolella. Uudet vaalit pitäisi kärjestää, kun toimittajat niin tahtoo. Hohhoijaa!
Vaalimainosrahat olis varmaan lottipotti Kalevalle.
Uudet vaalit pitäisi saada heti! Ei vaan taida löytyä sitä tahoa, joka hajoittaisi hallituksen.
Ehdottomasti uudet vaalit ja heti! Vaalliahjusskandaali on saanut sellaiset mittasuhteet, että kansa on lopullisesti menettänyt luottamuksen edustajiin!
Luottamus saadaan takaisin vain aikaistetuilla eduskuntavaaleilla. - Tätä ei kyllä saada toteutumaan kuin yleislakolla!
Jahas, Kaleva hyppäsi Urpilaisen banvageniin ja samalla valitsi puolensa tulevissa vaaleissa. Vai että ihan viimeistään lokakuussa. Samalla Kaleva jättää mainitsematta sanallakaan ay-liikkeiden antamat jättimäiset vaalituet vasemmistopuolueille.