Euroopassa varaudutaan siihen, ettei Kreikka kykene pitämään kiinni sitoumuksistaan. Eurosta eroamista ei pidetä niin tuhoisana muille kuin vielä muutama kuukausi sitten.
Kreikalle annettiin aikaa ja rahaa selviytyä valtiontalouttaan ravisuttavasta kriisistä. Nyt näyttää vahvasti siltä, että aika loppuu eikä Kreikka kykene pitämään sitoumuksia, joita sen oli pakko antaa rahoittajilleen; Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle, Euroopan keskuspankille EKP:lle ja Euroopan komissiolle.
Ero eurosta tulee päivä päivältä lähemmäs. Kun vielä muutama kuukausi sitten tätä pidettiin huonoimpana mahdollisena vaihtoehtoa, ääni muiden euromaiden kellossa on muuttunut.
Kreikan lähtö euroalueesta tekee kipeää, mutta eniten siitä joutuvat kärsimään kreikkalaiset itse. Muille euromaille se ei ole enää katastrofi. Tähän on koko ajan osattu varautua yhtenä monista huonoista vaihtoehdoista.
Kreikan tilanne kärjistyi toista viikkoa sitten pidettyjen parlamenttivaalien seurauksensa. Vaaleissa saivat rökäletappion vanhat valtapuolueet, oikeistolainen Uusi demokratia ja sosialistinen Pasok. Kumpikin oli sitoutunut viemään läpi kansainvälisten rahoittajien kanssa sovitun säästöohjelman.
Vaalien voittajiksi nousivat talouden vyönkiristysohjelmaa vastustavat ryhmät etunenässä laitavasemmistoa edustava Syriza.
Hallitusneuvotteluista ennakoitiin juuri niin vaikeita kuin niistä tuli. Uusi demokratia ja Pasok olisivat päässeet yhteisymmärrykseen talouden sopeutustoimien jatkamisesta, mutta niiden voima ei riitä enemmistöhallituksen muodostamiseen.
Syriza puolestaan näki tilaisuutensa tulleen. Vaalien jälkeen julkaistut mielipidemittaukset lupaavat sen kannatuksen jatkavan kasvuaan yhä. Jos hallitusta ei synny torstaihin mennessä, uudet vaalit järjestetään jo ensi kuussa.
Tilanne ei näytä valoisalta tulevin vaalien jälkeenkään. Muiden maiden tukipiikki menee kiinni, jos Kreikka ei saa sellaista hallitusta, joka sitoutuu jatkamaan säästötoimia.
Kansalaisten odotukset ovat ristiriitaisia. Mielipidemittausten mukaan valtaosa (78 prosenttia) kreikkalaisista haluaa maan pysyvän eurossa. Toisaalta kansalaisten mitta säästötoimia kohtaan on tullut täyteen.
Ratkaisun avaimet ovat kreikkalaisilla. Ne ovat sitä senkin jälkeen, jos maa eroaa valuuttaunionista. Se ei ole sen helpompi tie kuin se, mitä on muiden euromaiden tuella yritetty rakentaa.
Kreikkaa odottaa paluu vanhaan valuuttaan ja sen devalvointi. Rankasta säästöohjelmasta sekään ei päästä kreikkalaisia. Ja kun maan talous on syvässä kriisissä ja työttömyysluvut korkeat, talouden tervehdyttäminen edellyttää uuden perustan rakentamista. Se on pitkä ja raskas tie.
Taloudellisen kriisin lisäksi Kreikka on syvässä poliittisessa kriisissä, joka saattaa johtaa maan vakauden vaakalaudalle. Voidaan sanoa, että demokratia on demokratian kotimaassa enemmän kuin koetuksella.
Jos kreikkalaiset olettavat, että maa voisi palata takaisin vanhaan hyvään aikaan tekemättä mitään, he erehtyvät. Kaikissa tapauksissa edessä on ankea aika, josta noustaan vain nöyrällä tekemisellä.