Laaja tutkimus 1990-luvun laman lapsista kertoo karua kieltä huono-osaisuuden periytymisestä. Köyhien lapset syrjäytyvät muita herkemmin.
Köyhyys ei siirry geeneissä vanhemmilta lapsille, mutta periytyy muulla tavalla. Tämä ilmenee Suomen Akatemian tutkimuksesta, jossa kartoitettiin 1990-luvun lama-aikana lapsuutensa viettäneiden selviytymistä tähän päivään.
Tutkimus on poikkeuksellisen mittava, sillä sen kohteena olivat kaikki noin 60?000 vuonna 1987 syntyneet suomalaiset. Heitä seurattiin sikiöajalta aina vuoden 2008 loppuun saakka.
Tutkimuksen lopulliset tulokset julkistetaan tämän vuoden aikana, mutta jo ensimmäiset julkisuuteen annetut tiedot tuloksista ovat karua luettavaa. Niiden mukaan köyhien suomalaisperheiden jälkikasvu joutuu turvautumaan toimeentulotukeen ja mielenterveyspalveluihin selvästi enemmän kuin muun väestönosan jälkeläiset.
Menestyminen on yhteydessä koulutukseen. Vähävaraisimpien lapset ovat edelleen vähemmän koulutettuja kuin parempiosaisten lapset. Tämä johtaa syrjäytymiseen, mikä puolestaan altistaa rikollisuudelle.
Mitä pitempään vanhemmat olivat joutuneet elämään viimesijaisen sosiaalituen eli toimeentulotuen varassa, sitä enemmän heidän lapsillaan havaittiin mielenterveydellisiä ongelmia ja sitä enemmän lapset ajautuivat rikosten teille.
Huono-osaisuus on kipeä ongelma monissa lapsiperheissä. Arviolta 14 prosenttia lapsista kasvaa pienituloisessa kodissa, yksinhuoltajaperheen lapsista neljännes.
Suomea on hehkutettu maana, jossa kaikilla on tasavertaiset edellytykset menestyä elämässään. Moniin muihin maihin verrattuna edellytykset ovat toki paremmat, mutta suureen riemuun ei ole meilläkään varaa.
Tutkimus paljastaa, että toisilla edellytykset pärjätä elämässä ovat paremmat kuin toisilla ja että sosiaalisella taustalla on yhä suora yhteys elämässä menestymiseen.
1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen kuilu hyvinvoivien ja huono-osaisten välillä kasvoi. Huono-osaisten elintaso ei noussut hyväosaisten vaurastumisen imussa, vaikka joidenkin ylenmääräisen rikastumisen oikeutta sillä puolusteltiin.
Köyhyys Suomessa on erilaista kuin köyhyys niissä maissa, joissa ihmiset kuolevat nälkään. Meillä ei nälkään tarvitse kenenkään kuolla. Sen sijaan monen muun perustarpeen tyydyttämisessä riittää ongelmia.
Suomessa arvioidaan olevan yli puoli miljoonaa ihmistä, jotka elävät suhteellisen köyhyysrajan alapuolella. Heillä on käytössään rahaa huomattavasti vähemmän kuin kansalaisilla keskimäärin. Heillä ei ole mahdollisuutta elää samalla tavalla kuin muilla eivätkä he pääse osallisiksi monista sellaisista asioista, joita hyvinvoiva väestö pitää itsestään selvänä.
Köyhyyttä on pidetty uhkana yhteiskuntarauhalle. Mitään vallankumousta ei ole näköpiirissä, mutta vaara on, että köyhyyden lisääntyminen johtaa yleisen turvattomuuden kasvuun ja väkivaltaan niin kuin monissa voimakkaasti kahtiajakautuneissa maissa on käynyt.
Jo yksistään tämän vuoksi kaikkien etujen mukaista on kamppailla köyhyyttä vastaan.