Romanien ongelmat eivät poistu kriminalisoimalla kerjääminen, sillä köyhyys ei voi olla rikos. Asia koskettaa koko EU:ta, siksi ratkaisuja on haettava yhdessä.
Keskustelu suhtautumisesta Itä-Euroopan maista tuleviin romanikerjäläisiin käy jälleen kiivaana. Asia pulpahti pintaan sen jälkeen kun kerjäläisten määrä etenkin pääkaupunkiseudulla kasvoi kymmenkertaiseksi muutamassa viikossa.
Kerjäläisongelma on Euroopan mitassa suuri ja vaikea, mutta Suomen kohdalla varsin marginaalinen. Siihen nähden, että Suomeen saapui viime vuonna 400–500 kerjäläistä, asia on saanut julkisessa keskustelussa kohtuuttoman suuret mittasuhteet.
Se romaniongelma, joka heijastuu Suomen kaupunkien kaduille, on vain jäävuoren huippu tämän etnisen vähemmistön surkeasta tilanteesta Euroopassa.
Suomalaisten vaikea suhtautuminen kerjäläisiin johtuu siitä, ettei kaduilla almuja anelevia ihmisiä ole totuttu näkemään vuosikymmeniin. Heitä alkoi virrata tänne vasta Euroopan rajojen avauduttua.
Kovin kauas Suomenkaan historiassa ei kuitenkaan tarvitse mennä, kun etenkin kaupungeissa asuneet köyhät joutuivat lähtemään kerjuulle maaseudulle saadakseen edes jotain syötävää.
Laajassa mitassa tätä tapahtui etenkin sisällissodan jälkeen ja 1930-luvun lamavuosina. Kerjuulle lähetettiin usein lapsia. Tuolloin ihmiset olivat varsin armollisia heitä kohtaan, ja nämä saattoivat palata kotiinsa nyytit täynnä leipää, jauhoja ja perunoita.
Kerjäläisen kohtaaminen tämän päivän Suomessa hätkähdyttää, vaikka muualla maailmassa liikuttaessa heidän näkemisensä on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Suomessa koetaan häpeälliseksi, että jonkun pitää kerjätä tullakseen edes jotenkuten toimeen ja että elanto on kiinni toisten mahdollisesta hyväsydämisyydestä. Moni kokeekin ahdistusta ja voimattomuutta, kun tietää, ettei ongelmaan ole näköpiirissä luontevaa ratkaisua.
Suurin osa Suomeen tulevista kerjäläisistä on Romanian ja Bulgarian romaneita. Näissä maissa romanivähemmistön osuus suhteessa valtaväestöön on suuri, mutta he ovat syrjityssä asemassa ja valtaväestön vainon kohteena.
Julkisesta keskustelusta saa sen kuvan kuin kaikki tänne tulevat kerjäläiset olisivat vain kerjäläisiksi naamioituneita rikollisia. Näinhän asia ei ole. Rikollisuuttakin ilmenee, mutta kaikkien leimaaminen rikollisiksi on ongelman yksinkertaistamista.
Romanien epäkohtien korjaaminen vaatii toimia koko EU:lta. Auttaminen ei ole yksinkertaista, sillä esimerkiksi Romaniassa hallinto on niin retuperällä, ettei maa kykene ottamaan vastaan romanien aseman parantamiseen tarjolla olevaa rahaa. Romanialta on jäänyt käyttämättä miljardeja euroja sosiaalisten olojen parantamiseen suunnattuja EU-rahoja, koska se ei kykene osoittamaan, että rahat käytettäisiin oikein.
Lähtökohta romanien ongelmien korjaamiselle on siinä, että romanien kotimaissa saadaan syrjintä ja vaino loppumaan ja että romaneja kannustetaan toimimaan omien elinolojen kohentamiseksi. Siinä työssä tarvitaan EU:n kokemusta, apua ja tukea.