Vain viidennes maahanmuuttajista äänestää kunnallisvaaleissa. Aktiivisuuden kasvattaminen olisi hyvä keino kotouttaa suomalaiseen yhteiskuntaan.
Maahanmuuttajien aktiivisuus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan on Suomessa vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Alle 20 prosenttia äänestää kunnallisvaaleissa, kun vastaava luku Ruotsissa on 40 ja Tanskassa ja Norjassa 50–60 prosenttia.
Koska maahanmuuttajat osallistuvat vaaleihin laiskasti, luonnollisesti myös heidän määränsä päätöksentekijöiden joukossa on suhteellista osuutta tuntuvasti vähäisempi.
Paras tapa kotouttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja tutustuttaa päätöksenteon pelisääntöihin olisi saada maahanmuuttajat aktivoitumaan ja asettumaan ehdolle syksyn kunnallisvaaleissa.
Puolueet ovat kiinnostuneita maahanmuuttajaehdokkaista. Ongelma on enemmän siinä, miten saada muualta tulleet innostettua poliittiseen toimintaan.
Maahanmuuttajilla on oikeus äänestää ja asettua ehdolle vain kunnallisvaaleissa. Oikeus koskee niitä, jotka ovat asuneet maassa pysyvästi vähintään kaksi vuotta.
Valtiollisissa vaaleissa, eduskunta- ja presidentinvaaleissa äänioikeus on ainoastaan Suomen kansalaisilla. Europarlamenttivaaleissa EU-maiden kansalaiset voivat valita, äänestävätkö he kotimaassaan vai asuinmaassaan.
Maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus on ollut alhainen siitä lähtien, kun he äänioikeuden saivat ensimmäisen kerran vuoden vuoden 1992 kunnallisvaaleissa.
Syitä alhaiseen äänestysintoon on useita. Monen tänne muuttaneen kotimaassa yhteiskunnallinen osallistuminen on poikinut pelkästään vaikeuksia, joten on ymmärrettävää, että sitä vieroksutaan. Kun ei tunneta maan tapoja, saatetaan kokea viisaammaksi pysytellä kaukana politiikasta.
Osa maahanmuuttajista elää syrjäytyneenä, ja yleensä syrjäytyneitä ei vaikuttaminen kiinnosta. Vaalijärjestelmä on niin ikään outo ja varsinkaan kielitaidottomien on vaikea siihen päästäkään sisälle.
Osittain aktiivisuuden eroa muihin Pohjoismaihin selittää se, että maahanmuutto Suomeen on uusi asia ja kiinnostus uuden kotimaan asioihin kasvaa yleensä vasta sitten, kun maassa on asuttu riittävän kauan.
Maahanmuuttajien määrä kasvaa koko ajan. Jo viime kunnallisvaaleissa äänioikeus oli lähes 130 000 maahanmuuttajalla, joten kyse on keskisuuren kaupungin asukasmäärän suuruisesta joukosta.
Länsimaisen demokratian peruspilareihin kuuluu se, että kansalaisilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus rodusta, uskonnosta ja muista erottavista tekijöistä riippumatta. Tämä oikeus ei toteudu ainakaan vielä maahanmuuttajien kohdalla muuta kuin kunnallisessa päätöksenteossa.
Jos maahanmuuttajat saataisiin osallistumaan aktiivisesti kunnallispolitiikkaan, se voisi toimia hyvänä kouluna demokratian laajentamiselle käsittämään myös osallistumista valtiolliseen päätöksentekoon.
Paine siihen suuntaan kasvaa sitä mukaan kun maahanmuuttajien määrä lisääntyy. Tulevaisuudessa voi olla vaikea perustella sitä, etteivät maahanmuuttajat voisi olla mukana päätöksenteon kaikilla portailla.
”Paras tapa kotouttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja tutustuttaa päätöksentekoon olisi saada maahanmuuttajat aktivoitumaan ja asettumaan ehdolle syksyn kunnallisvaaleissa. ”