EU:n komission varapuheenjohtajan Olli Rehnin keskiviikkoiset mielipiteet aiheuttivat Suomessa äkeitä reaktioita. Suurlähettiläspäivillä puhunut komissaari totesi, että suomalaispohdiskelut euron tulevaisuudesta vaikeuttavat euron pelastamista, horjuttavat Euroopan menestystä ja osuvat lopulta Suomeen itseensä.
Rehn puhui Suomen omasta maalista.
Ärtyneimmät kommentit kuultiin SDP:stä. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kummeksui, miksi Rehn ei ole esittänyt kritiikkiä kahdenkeskisissä tapaamisissa. Suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri kysyi, miten Rehn ajattelee haukkujen vaikuttavan suomalaisten tahtoon osallistua kriisin ratkaisuun.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä piti kritiikkiä ymmärrettävänä ja kokoomusministeri Alexander Stubbin mielestä se on otettava nöyrästi vastaan.
Rehnin turhautumisen ymmärtää. Talouskomissaarina hän on osavastuussa euron pelastusyrityksistä eikä niissä rattaissa tarvita uusia kapuloita. Se, että Suomen vaihtoehdoista ei täällä keskusteltaisi myös julkisuudessa, on kuitenkin mahdoton toive.
Moitteet Suomelle tuntuvat kohtuuttomilta myös siksi, että olemme ehkä pienimpiä syyllisiä kriisin syntyyn.
Siinä, mitä poliitikkomme maailmalla lausuvat, pitää kuitenkin olla harkinta päällä. Varomattomat sanavalinnat johtavat helposti vääriin tulkintoihin. Näin kävi jo Jutta Urpilaiselle ja Erkki Tuomiojalle.
Luottamusta euroon ei lopulta palauteta puheilla tai puhumattomuudella vaan teoilla, sekä ongelmamaissa että jäsenmaiden kesken.
Jotain on saatu jo aikaan, mutta valitettavasti kummallakin suunnalla yhä aivan liian vähän.