Jyrki Katainen on johtanut kokoomusta jo kahdeksan vuotta. Kataisen kausi on ollut kokoomukselle menestys, vaikka puolueen sisältä kuuluukin nurinaa linjattomuudesta.
Verrattuna aikaisempiin Suomen pääministereihin yhdessä kohtaa tilanne poikkeaa totutusta: kokoomuksen Jyrki Kataista näkee otsikoissa hyvin harvoin. Ei ole lautakasoja, ei naisseikkailuita. Eikä kyllä oikein muutakaan.
Kun ottaa huomioon, millaisia poliittisia paineita Kataisen hallitukseen kohdistuu, pääministeri saa olla varsin rauhassa.
Kuntaremonttia hoitaa kuntaministeri Henna Virkkunen, eurokriisin silmässä on enemmänkin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen.
Muista ministereistä julkisuudessa on näkynyt vanhustenhoitolakia selittelemässä Maria Guzenina-Richardson (sd.) ja nuorten syrjäytymistä työministeri Lauri Ihalainen (sd.).
Kokoomuslainen pääministeri on vetänyt hyvin matalaa profiilia. Siitä huolimatta, tai kenties siitä johtuen, puolue pysyttelee kannatusmittausten suurimpana.
Korkeat kannatusluvut eivät ole puhdasta sattumaa, ei ainakaan kokoomuksen eikä Kataisen kohdalla. Kerkeästi unohtuu, että huolimatta nuoresta iästään Jyrki Katainen on maamme kokeneimpia poliitikoita. Hän on johtanut puoluettaan jo kahdeksan vuotta.
Eikä häntä haasta kukaan kesän puoluekokouksessa.
Melkein samassa ajassa naapuripuolue keskusta valitsee jo neljännen puheenjohtajansa, demareillakin on menossa kolmas. Pitkä kausi ei luonnonlain väistämättömyydellä syö puheenjohtajan tai puolueen kannatusta. Perussuomalaisia on johtanut viisitoista vuotta sama mies. Jytky tuli keväällä 2011.
Olennaisempaa on se, miten puolue tavoittaa kansalaiset. Kokoomus on onnistunut julkisuuden hallinnassa. Vaikka kokoomusta on takavuosina moitittu ”kovakorvaisten parempiosaisten” kerhoksi, viesti korviaan käyttävästä, kuuntelevasta puolueesta tuntuu menneen hyvin läpi.
Muutakin on tapahtunut. Etenkin Kataisen ja presidentiksi valitun Sauli Niinistön puheissa kaikuu niin vahva sosiaaliliberalismi, että jos miesten taustoja ei tuntisi, voisi helposti luulla äänessä olevan demaripoliitikkojen. Myös sana porvari on saanut uuden sisällön.
Nyky-Suomessa sana ei enää liity luokkataisteluun.
Pelkästään auvoista ei ole kykypuolue kokoomuksenkaan elo. Puolueen sisältä kuuluu enenevässä määrin napinaa linjattomuudesta.
Kokoomuksen syvänsininen siipi on näreissään kevään 2011 hallitusneuvotteluista. Kataista arvostellaan siitä, että hän antoi liikaa periksi ja että oikeastaan Suomen poliittinen linja on pitkälti demarien sanelemaa.
Kaiken lisäksi Kataisen poliitikon uran pahin riski ei liity mitenkään kansainväliseen talouteen tai Kreikkaan, vaan kotoiseen kuntauudistukseen. On ilmeistä, että remontin aikataulu on liian tiukka. Ministeri Henna Virkkuselta odotetaan mahdottomia.
Mikäli paljon puhetta herättänyt kuntaremontti joudutaan vesittämään tai aloittamaan alusta uudelleen, sen sisäpoliittinen laskeuma nakertaa varmasti myös Kataisen asemaa puheenjohtajana.