Oulussa keväällä järjestetyt agnostikkoillat eivät johda kurinpitotoimiin. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli päätti keskiviikkona, että asiaa koskevat kantelut eivät aiheuta toimenpiteitä ja papit välttyivät harhaoppisyytöksiltä.
Keskustelutilaisuuksien henki vaivasi hiippakuntaa kuitenkin sen verran, että kahta pappia kehotettiin jatkossa pitäytymään kirkon tunnustuksessa. Papisto saa siten haastaa kristinuskon keskeisiä oppeja, mutta ei liian haastavasti.
Keskustelua on vaikea kahlita. Agnostikkoillat ovat osoitus seurakuntalaisten halusta pohtia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Kirkon opit eivät aina käy maalaisjärkeen, vaan vaativat uskomista. Kirjallisuus on täynnä tällaisen kilvoittelun kuvaamista.
Keskustelun rajoitusyritykset ovat nykypäivänä tuhoon tuomittuja. Se pitäisi kirkossakin vähitellen ymmärtää. Keskeisten opillisten kysymysten reipas käsittely ei voi heikentää kristinuskon ydinsanomaa.
Kirkon perinteiset toimintatavat eivät houkuttele maallistuneita kansalaisia. Agnostikkoillat osoittavat, että hengelliselle keskustelulle arkisista, mutta tuoreista näkökulmista on tarvetta. Kirkon perinteistä siipeä tällainen saattaa järkyttää.
Puheet harhaopista kuulostavat nykyihmisen korvissa pimeältä keskiajalta. Oululaispapit selvisivät ilman seuraamuksia ja viisasta olikin, ettei heidän tarvinnut todistaa syyttömyyttään kävelemällä tulisilla hiilillä.
Näivettynyt seurakuntaelämä osoittaa, että myös kirkon on elettävä ajassa ja kyettävä vuoropuheluun. Jos asioista ei rohjeta keskustella kirkon sisällä, niin missä sitten.
On kirkon edun mukaista ottaa aloite omiin käsiin. Oulun agnostikkoillat kaipaavat jatkoa.