Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Seppo Kääriäinen anoi Ylen uutisissa työrauhaa puolueensa uudelle puheenjohtajalle Juha Sipilälle.
Kääräisen mukaan vasta vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen on aika tehdä arvio siitä, missä ollaan menossa.
Veteraanipoliitikon julkitulo viestii heikkojen gallupkannatuslukujen aiheuttamasta hermostuneisuudesta puolueen kenttäväen keskuudessa. Uudelta puheenjohtajalta Sipilältä on odotettu ihmettä, ja kun sitä ei tapahdu, on alkanut maan kaivaminen hänen jalkojensa alta.
Politiikan ulkopuolta puoluejohtajaksi valitun Sipilän hillitty esiintyminen julkisuudessa ei tyydytä sitä osaa kenttäväestä, joka haluaisi puolueensa tekevän selvän pesäeron hallituspuolueisiin. Sipilähän jatkaa sitä samaa asialinjaa, jolla edellinen puheenjohtaja Mari Kiviniemi johdatti keskustan historiansa surkeimpaan vaalitulokseen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Maltillinen asialinja jättää Timo Soinin perussuomalaisille tilaa mellastaa hallituksen toimia vastaan. Keskusta onkin ollut tässä sananvaihdossa sivustakatsojan roolissa viime aikoina.
Keskusta on puolue, joka on aina herännyt eloon vaalien alla. Nyt vallitseva hiljaisuus ei lupaa hyvää; kun eivät edes kuntauudistuskaavailut tunnu sytyttävän puolueväkeä.
Keskustan kannatus ei kohene hokkuspokkustempuin, vaan se vaatii pitkäjänteisen työn. Puolueen on palattava peruskysymysten äärelle ja arvioitava, mikä on sen paikka Suomen poliittisella kentällä ja keitä varten se on olemassa.
Tällöin oikea aika arvioida Sipilän ja muun johdon onnistumista ei ole tämän syksyn kunnallisvaalit, vaan aikaisintaan vuoden 2015 eduskuntavaalit.
Kommentit
Keskustan tehtävä on haastava,etenkin tässä median asenne ilmapiirissä.Media on positiivisesti mukana kaikissa hallituksen ulos tuloissa.Etenkin SDP tuntuu olevan erityisessä suojeluksessa.Opposition media näkee häirikkönä ja tarpettomana.
Tässä sitä ollaan. Postmodernissa julkisuussirkuksessa pärjää vain hillittömillä ulostuloilla, jotka lisäävät näkyvyyttä, vilauttamalla välillä kuvaannollisesti "paljasta pintaa" ja herättämällä kansalaisissa suuria intohimoja. Nyt pinnalla oleva vanhustenhoitouudistus on erittäin tyypillinen esimerkki julkisuuden hallinnasta, jossa vain mielikuvilla on merkitystä ja todellisuuden kokonaisuus jätetään tietoisesti totaalisesti taka-alalle. Asialinjalla ei kertakaikkiaan taida enää menestyä, koska media on opettanut ihmiset katsomaan yhtä kysymystä kerrallaan näkemättä enää metsää puilta. Gallup-todellisuudessa eläville puolueille julkisuusagenda on ehdottamasti tärkeämpi kuin reaaliagenda. Tässä sirkuksessa älyllisyys on vakavasti vähentynyt ja johtanut poliittiseen nomadismiin, joka pakottaa suorastaan addiktinomaisesti jatkuviin julkisuustekoihin, takinkääntöihin ja älyttömiin vakuutteluihin. Julkisen tilan täyttävät kaiken maailman suunpieksäjät, moraalisesti kammatut hymysedät ja -tädit, jotka antavat itsestään täysin harhaanjohtavan kuvan asiantuntijoina ja osaajina sekä kuvittelevat olevansa oikeita maailmanparantajia. Tässä tilanteessa perusteltu, joskin medioituneen todellisuuden näkökulmasta lattea asialinja vaikuttaakin yllättävän freshiltä, mutta jaksaakohan kukaan puhua asiaa ja pysyä jalat maassa, jos gallupit osoittavat murhaavia lukua. Ei kenties, mutta silti kannattaa yrittää.
Eihän Katainenkaan ole kovin räiskyvä tyyppi, mutta kun on niin fantastista, että jostakin kumman syystä kokoomuksen ropakanta painuu äänestäjiin niin kuin häkä. Tällä perusteella Sipilällä on vielä hyvät mahdollisuudet nousta raskaaseen sarjaan.