Keskusta pääsee valitsemaan puheenjohtajan viidestä varteenotettavasta ehdokkaasta. Suuri kauneusvirhe himmentää kuitenkin asetelmaa. Joukossa ei ole yhtään naista.
Keskustan puheenjohtajaksi on tarjolla viisi miestä eri puolilta Suomea. Kvartetti täydentyi kvintetiksi, kun varapuheenjohtaja Timo Kaunisto päätti liittyä kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen, varapuheenjohtaja Tuomo Puumalan sekä kansanedustajien Juha Sipilän ja Mauri Pekkarisen seuraan. Jousiorkesteri voi aloittaa konsertin.
Ehdokaskaarti alkaa olla sen verran monipuolinen, että puoluekokouksella on hyvät mahdollisuudet vertailla ja valita. Myös poliittisissa painotuksissa on nähtävissä selkeitä linjaeroja. Ehdokkaat eivät ole missään tapauksessa toistensa kopioita.
Väyrynen himoaa keskustan suuruutta, Puumala katsoo tulevaisuuteen, Sipilä ratsastaa yrittäjyydellä, Pekkarinen nojaa kokemukseen ja Kaunisto ei halua jättää puoluetta Väyrysen käsiin. Keskustaväellä on aidosti valinnanvaraa.
Ehdokaskokoonpanossa on kuitenkin yksi silmiinpistävä kauneusvirhe. Puheenjohtajaksi ei pyri yhtään naista, vaikka eduskuntaryhmässä on valovoimaisia voittajatyyppejä ja puheenjohtajan mitat täyttäviä naisia. Naiset tyytyvät jostakin syystä tällä kertaa soittamaan toista viulua varapuheenjohtajaehdokkaina.
Se on yllättävää ja panee miettimään, onko keskustan toimintakulttuurissa jotain sellaista, mikä saa johtopaikoille päässeet tai sinne pyrkivät naiset varovaisiksi. On vaikea välttää ajatusta, että keskustalaisessa kansanliikkeessä naiset joutuvat edelleen olemaan kahvinkeittäjän roolissa.
Keskustan oppositiosta kyseenalaisin keinoin vaalivoittoon vuoden 2003 vaaleissa vienyt Anneli Jäätteenmäki kaatui Irakgatessa tekemiinsä virheisiin, mutta jäi jo niitä ennen selkeästi ilman tukea.
Myös Mari Kiviniemi teki alle kahdessa vuodessa johtopäätökset ja vetäytyy, ”kun tällä naamalla ei tämän enempää irtoa”.
Kiviniemi on ryvettymätön poliitikko, jolla ei ole taakkanaan epämääräisiä miesseikkailuja, skandaaleja tai suhmurointia hämäräliikemiesten kanssa. Rehti ja reilu nainen ei kuitenkaan tuntenut saavansa riittävästi tukea omiensa joukossa, vaan puolueen ikämiehet lähtivät haastamaan Kiviniemeä jo hänen ensimmäisellä kaksivuotiskaudellaan. Tuen puutteen myötä henkilösuhteet kärjistyvät ja julkinen nokittelu yltyy.
Kiviniemen lopullinen päätös kypsyi, kun piirijohtajien keskuudesta ei löytynyt selkeää enemmistöä hänen taakseen. Aina ei riitä, että puheenjohtaja nauttii kentän luottamusta, joskus kenttäväen pitäisi osata tukea puheenjohtajaansa.
Keskustalla on vuorossa jäsenvaalin järjestäminen. Jäsenvaalin heikkoudet tulevat esiin heti kättelyssä. Kaunisto ei ehdi jäsenvaaliin mukaan, koska hänellä ei ole piirikokouksen päätöstä ehdokkuudestaan. Väyrynen puolestaan on esittänyt, että puolueeseen pitäisi voida liittyä vielä jäsenvaalin yhteydessä.
Usean ehdokkaan myötä äänet hajaantuvat todennäköisesti niin, ettei jäsenvaalista tule aitoa neuvoa-antavaa. Keskusta saa kuin saakin kunnon junttakokouksen.