Yksi pysyvä ja positiivinen osa kesä-Suomea ovat kesäteatterit. Näiden aika ajoin vähäteltyjen kulttuurin tuottajien suosio on häkellyttävä: kesäteatterissa käy joka kesä lähes miljoona suomalaista (Kaleva 11.6.).
Lukema osoittaa, että kesäteattereilla on suomalaisen kulttuurin kentässä epäämätön paikkansa. Samoin suosio todistaa siitä, että yleisö kokee saavansa rahoilleen vastinetta. Jos ei kokisi, kesäteatterit olisivat jo kokeneet lavatanssien kohtalon: hiipumisen harvinaisiksi nostalgiatapahtumiksi. Vain esiintyjien sukulaisista ja tutuista ei kerry satojentuhansien katsojien kokonaismäärää.
Esimerkiksi Oulussa kesäteatterielämä on viime vuosina vahvistunut, kun katsojat ovat ottaneet omakseen myös Toppilan Möljän.
Vilkasta on muuallakin Pohjois-Pohjanmaalla. www.kesateatterit.fi-sivusto tuntee maakunnasta 17 teatteria ja teatteriryhmää.
Kesäteatterien tarjonnassa on vuosittain tuttuja klassikoita, mutta onneksi myös uusia kokeiluja. Aika harva teatteri rohkenee esittää vakavaa draamaa, sillä keveämmät esitykset vetävät varmemmin katsojia.
Kesäteatterien komediapainotteisuudelle voi nyrpistää nenäänsä, mutta se ei ehkä kannata. Jostain syystä synkkäsävyisiä esityksiä pidetään vanhastaan suurempana taiteena kuin humoristisia. Voi kuitenkin kysyä, kumpi vaatii enemmän kykyjä: saada yleisö hyvälle tuulelle vai synkeälle mielelle.
Kesäteatterien suosio kertoo myös siitä, että talkoohenki elää. Ilman sitä harva esitys toteutuisi. Kesäteatteria tehdään paljon enemmän rakkaudesta kuin rahasta.
Useimmat kesäteatterit pystyvät myös tarjoamaan sellaisen katsojien ja esittäjien yhteisen kokemuksen, johon sisäteatterit eivät pysty: kummankin osapuolen kastumisen suomalaisessa kesäsateessa.
Kommentit