Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen luopuu puheenjohtajan ja samalla pääministerin tehtävistä. Hänen lähtönsä merkitsee käytännössä hallituksen loppua.
Pääministeri Jyrki Katainen on kohtelias ja hyväkäytöksinen mies. Siksi joskus tuppaa unohtumaan, että hän on myös taitava poliitikko. Kun hän lauantai-iltana kertoi, ettei tavoittele jatkokautta kokoomuksen puheenjohtajana ja että luopuu kesällä myös pääministerin tehtävästä, kyse ei sittenkään ollut tavattoman suuresta uutisesta. Ajankohta oli nimittäin juuri oikea.
Katainen on toiminut kokoomuksen puheenjohtajana kohta kymmenen vuotta. Se on pitkä aika missä tahansa puolueessa. Hän on noussut ministeriksi ja sitten pääministeriksi. Vain 42-vuotiaana Katainen on kokenut Suomen politiikassa kaiken. Jäljellä olisi enää presidentinvirka, joskin nyky-Suomessa pääministerin tehtävä on politiikassa se korkein.
Kuudesta puolueesta viiteen supistunut hallitus on ollut tavattoman raskas johdettava. Kiistelyä ja suoranaista ärsyyntymistä on ollut havaittavissa pitkin matkaa. Vasemmistoliitto lähti hallituksesta oltuaan tyytymätön budjettineuvottelujen tuloksiin. Suurella todennäköisyydellä vihreät lähtevät kesällä ydinvoimaluvan eduskuntakäsittelyn vuoksi. Tästä hallituksesta on puhti pois, vaikka sen miten selittäisi.
Lisäksi tuoreimmat mittaukset kertovat kokoomuksen kannatuksen kääntyneen nousuun, ja Euroopassa on tarjolla korkean tason tehtäviä, Eurooppa-neuvoston ja euroryhmän puheenjohtajuudet, joita Katainen aikoo tavoitella. Hyvät suhteet Saksan poliittiseen johtoon antavat hänelle kelvolliset mahdollisuudet tulla valituksi. Korkeisiin tehtäviin kun ei EU:ssa nousta ilman Saksan tukea.
Kataisen poliittinen hoksnokka ei ole hävinnyt. Hän lähtee Suomen politiikasta voittajana – ja voi hyvinkin tehdä vielä komean uran maan rajojen ulkopuolella.
Pysyykö hallitus koossa Kataisen lähdön jälkeen? Tuskinpa. Kuuden puolueen hallituksena aloittanut ministeristö ei koskaan hitsautunut yhteen sellaiseksi joukkueeksi, joka olisi saanut niskaotteen maan vakavista taloudellisista ja hallinnollisista ongelmista. Sote-ratkaisu ja budjettikehysneuvottelut olivat positiivisia poikkeuksia, tosin nekin syntyivät hirmuisen väännön ja viivyttelyn jälkeen.
Katainen on sietänyt pitkälle ministeriensä jopa julkista kinastelua ja kestänyt kovaakin julkista kritiikkiä uskomattoman hyvin. Jos esimerkiksi Jan Vapaavuori valitaan kokoomuksen puheenjohtajaksi ja uudeksi pääministeriksi, kuluu tuskin viikkoakaan, kun sukset ovat ympäristöministeri Ville Niinistön kanssa täysin ristissä.
Hyvän pääministerin täytyy joustaa ja taipua kompromisseihin. Hallituksella on edelleen vaikeita asioita päätettävänään, muun muassa ydinvoima ja eläkeiän nostosta sopiminen. Ilman Kataisen kaltaista sovittelijaa hallitus kompastuu viimeistään niihin.
Olisi siis aika tunnustaa tosiasiat ja aikaistaa eduskuntavaaleja. Vaaleissa saatu kannatus antaisi uudelle pääministerille tukevan pohjan ponnistaa. Eikä siinä ole mitään häpeämistä, että demokratiassa joskus käy näinkin. Elämme epätavallista aikaa, silloin ratkaisutkin voivat olla epätavallisia.